Muuttuva suometsien käsittely

Saarijärvellä sijaitseva Perukka-niminen metsätila on esimerkki siitä, miten eri vuosikymmenillä suometsien käsittelyä on ohjeistettu ja toteutettu. Tavoitteena on aina ollut tehokas hiilensidonta puuston kasvuun.

Luonnontilaisten Kuhnonnevan, -suon ja -lammen aktiivinen käyttä maa- ja metsätalouteen alkoi sotien jälkeen 1940-luvun lopulla, kun karjalan mukana menetetylle maatalousmaalle tarvittiin korvaavaa peltopinta-alaa ja evakoille asutus- ja elinpaikkoja. Hevosvetoisen maatalouden aikaan Kuhnonlammen rantojen tulvaniityiltä saatiin korjattua luonnonheinää. Maanviljelyshallituksen organisoimalla Kuhnonlammen pinnan laskulla pyrittiin saamaan lisää vesijättömaata kosteikkoniityksi, joka myöhemmin ojitettiin. Samassa yhteydessä myös Palikkapuro kaivettiin suoraksi mitä ilmeisimmin valtion organisoimana lapio-/työllisyystyönä ja Kuhnonnevan metsittyminen alkoi. Maatalouden koneellistuttua viljelymaat siirtyivöt kosteapohjaisilta alueilta kantavammille maapohjille ja Kuhnonlammen lähialueen pellot ovat jääneet pois maatalouskäytöstä ja metsittyneet. Umpeenkasvaneen lammen omistavassa Saarijärven osakaskunnassa on EU:n ennallistamisasetustakin enteillen ollut puhetta Kuhnonlammen ennallistamisesta. Alueista entinen Kuhnonneva, nykyinen Isosuo, kuuluu tällä hetkellä osaksi Perukka-nimistä metsätilaa.

Metsätilan pinta-ala alun perin 78 ha, josta vuonna Maasto Oy:n 1956 tekemän veroluokituksen mukaan 52 ha oli metsämaata ja 26 ha soista kitu- tai joutomaata. Maarekisteriin vuonna 1970 kirjattu 66,1 ha metsämaata, 0,2 ha joutomaata ja 8,0 ha viljelykelpoista maata. Viimeisimpien pinta-alatietojen mukaan kokonaispinta-ala on 74,3 ha, josta metsämaata 69,9 ha. Pinta-alaa vähentäneet voimajohto- ja metsätielinja sekä Kuhnonlammen ovat siirtyneet Saarijärven osakunnan nimiin yhteiseksi vesialueeksi. Aiempien ja nykyisen omistajan päätavoitteena metsänomistuksessa on tehokas hiilensidonta puuston kasvuun.

Kiinteistö on lohkottu Tarvaalan kantatilasta Karjalan evakon asutustilaksi ”Metsäpirtti”. Vuonna 1963 tehdyn kaupan myötä kiinteistö tuli nykyisen omistajan äidinisän omistukseen ja sai lopulta lainhuudatuksessa vuonna 1970 nimen Perukka. Tältä ajankohdalta löytyy ensimmäinen metsäsuunnitelmakartta.

Alun perin suoalue on ollut nimeltään joutomaaksi luokiteltu Kuhnonneva eli avoin, puuton suo. Myöhemmissä kartoissa metsittyneenä Isosuo. Keskusmetsälautakunta Tapion Jyväskylän metsänparannuspiirin ojitus-, viljely- ja lannoitusuunnitelma on toteutettu 1973, jolloin avosuot on pyritty saaman tuottavaksi metsämaaksi tehometsätalouden keinoin.

Vuonna 1983 on tehty ojitettujen alueiden taimikonhoito Metsähallituksen hyväksymän suunnitelman mukaan Keski-Suomen piirimetsälautakunnan metsänparannuslainavaroilla. Vuoden 1989 metsäsuunnitelmassa oli esitys kunnostusojituksista. Sisarenpojan sotkeuduttua tilanhoitoon on tilalle saatu hevosaikojen talvitieoikeuksien sijaan metsätieyhteys ja vuonna 1998 alettu suunnitella, ja 2002 toteutettu Metsäkeskus Keski-Suomen toimesta kunnostusojitus, jolloin ojien suoraan laskua puroihin on tukittu ja ojiin on lisätty lietekuopat sekä laskeutusallas ja jätetty vanha avoneva ojittamatta.

Tila siirtyi nykyiselle omistajalle kaupalla vuonna 2018. Kauppaa varten laadittiin metsäsuunnitelma ja tila-arvio. Nykyisen omistajuuden aikana tilalla on tehty kasvatus- ja uudistushakkuita sekä viimeisimpänä isompana toimena eniten ravinnetasapainon korjausta tuhkaa kaipaavien ojitusalueiden puutuhkalannoitus.

Mäntyvaltaisille kuvioille on tehty harvennushakkuut vuosina 2010-2020. Näiltä ajourilta on tehty puutuhkalannoitus KEMERA-tuella talvella 2023. Tuhkan odotetaan parantavan puuston vettä haihduttavaa vaikutusta sekä lisäävän hiilensidontaa puiden lisääntyvään kasvuun.

Viimeisimmillä uudistusaloilla ei ole ollut alikasvosta, joten ne on uudistettu mätästäen ja istuttaen. Jatkuvaa kasvatusta on tavoiteltu kuvioilla, joilla on ollut luontaisesti syntynyttä, kasvuisaa alikasvoskuusikkoa. Aiemmilla (10-20 vuoden takaisilla) harvennuksilla alikasvos on raivattu näkemäestettä aiheuttamasta ja hakkuutyön laadun parantamiseksi.

Huhujen mukaan tilalta on:

1. ammuttu Saarijärven viimeisin karhu vuosikymmeniä sitten, kun karhukanta oli vielä hyvin niukka nykypäivään verrattuna
2. ojittamattoman suoalueen keskellä on majaillut käpykaartilaisia 40-luvulla
3. tilalla olevien useiden lähteiden takia pontikkaakin lienee alueella keitelty