Fyysinen aktiivisuus on keskeinen tekijä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Fyysisen aktiivisuuden mittaamisen tarkoitus on selvittää ihmisen päivittäistä liikkumista terveyden edistämiseksi. Toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla fyysisen aktiivisuuden merkitys hyvinvoinnille korostuu entisestään, sillä se voi auttaa ehkäisemään monia terveysongelmia ja parantamaan elämänlaatua.
Nykyiset yleisesti tarjolla olevat fyysisen aktiivisuuden mittalaitteet eivät välttämättä sellaisenaan sovellu toimintarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin. Tutkimusta mittareiden käytettävyydestä ja luotettavuudesta toimintarajoitteisille henkilöille on hyvin niukasti saatavilla, ja erityisesti toimintarajoitteisten nuorten kohderyhmästä tietoa on vieläkin vähemmän.
Uudesta profiilikaaviosta apua mittareiden valintaan toimintarajoitteisille
Toimintarajoitteisten henkilöiden fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa korostuu yksilöllisyyden huomioimisen tärkeys. Falla-projektissa kehitettiin profiilikaavio, joka auttaa fyysisen aktiivisuuden mittareiden ja niiden kiinnityspaikan valinnassa. Kaavion ja sen kysymyspatteriston kehittäminen on merkittävä edistysaskel kohti luotettavampaa ja käytettävyydeltään sopivamman mittausmenetelmän valintaa.
Lisäksi projektissa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden kuluttajalaitteiden käyttöä ja käyttökokemuksia, mikä auttaa ymmärtämään laitteiden soveltuvuutta erilaisiin tarpeisiin. Toimintarajoitteisten henkilöiden kohderyhmä asettaa erityisiä vaatimuksia ja heillä on paljon esimerkiksi aistiyliherkkyyksiä, jotka vaikuttavat mittareiden käytettävyyteen. Jatkossa tarvitaan lisää käytettävyystutkimusta erityisesti toimintarajoitteisille nuorille sopivista kuluttajalaitteista.
Pienilläkin muutoksilla fyysiseen aktiivisuuteen voidaan edistää hyvinvointia
Falla-projektissa seurattiin yhteensä 125 nuoren fyysistä aktiivisuutta. Päivittäinen reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä vaihteli suuresti eri yksiköissä (7–102 min/vrk). Kuudelle manuaalipyörätuolia käyttävälle nuorelle kertyi reipasta ja rasittavaa liikkumista keskimäärin vain 0,6 minuuttia vuorokaudessa. Liikkumisen suositukset voivat olla osalle mahdottomia saavuttaa, mutta se ei tarkoita, etteikö pienestäkin liikkumisen lisäyksestä ja päivän erilaisesta rytmittämisestä fyysisen aktiivisuuden osalta voisi olla yksilöllistä hyötyä.
- Liikkumisen edistämisen näkökulmasta yksilöllisten, saavutettavissa olevien tavoitteiden asettaminen olisi todennäköisesti tehokkaampaa perinteisten liikkumissuositusten sijaan. Vähän liikkuvalle nuorelle palaute, jossa oma liikkumisen määrä on kaukana liikkumissuosituksista, voi olla lannistava saada. Tavoitteet, jotka perustuvat nuoren nykyiseen aktiivisuustasoon, olisivat varmasti motivoivampia, sillä ne huomioivat yksilön lähtökohdat ja toimintakyvyn, summaa Falla-hankkeen projektipäällikkö Piritta Asunta.
Loppuvuonna 2024 julkaistaan Falla-projektin tuottama 15 artikkelin kokoelma, jossa esitellään hankkeen tuotoksena syntynyt profiilikaavio ja perehdytään tarkemmin hankkeen aikana saatuihin tuloksiin ja havaintoihin sekä toimintarajoitteisten henkilöiden fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen.
