Liikuntapolitiikka ohjaa vastuulliseen ja eettiseen toimintaan - seuratasolla urheilun eettisyys on arkisia valintoja

Eettisyyttä ja vastuullisuutta edistetään liikunnassa ja urheilussa esimerkiksi valtionohjauksen, yhteisten periaatteiden ja ohjelmien sekä järjestöjen omien toimenpiteiden avulla. Valtionhallinnon ohjaus kohdentuu lajiliitoille ja liikuntajärjestöille, ja niiden kautta edelleen jäsenyhdistyksille eli urheilu- ja liikuntaseuroille.

Liikunnan ja urheilun eettiset periaatteet – käsiteanalyysistä kentille -tutkimuksessa Jyväskylän ammattikorkeakoulun Likesin tutkija Samuli Oja, johtava tutkija Kati Lehtonen ja tutkijatohtori Marjukka Mikkonen Tampereen yliopistosta tarkastelevat eettisyyttä ja sen tulkintoja liikuntakulttuurin eri toimijatasoilla. 

Tutkimusaineisto koostui valtion liikuntapoliittisista asiakirjoista sekä valtakunnallisten lajiliittojen ja paikallisten urheilu- ja liikuntaseurojen operatiivisten johtajien haastatteluista. Haastateltavat 33 henkilöä edustivat monipuolisesti eri lajiliittoja ja seuroja. 

Eettisyys on subjektiivista ja arkista

”Tutkimusaineiston perusteella eettisyys näyttäytyy laajempana arvopohjana ja ajattelutapana siitä, millainen toiminta on oikein. Sen sijaan yksinkertaista ei ole määritellä kulloinkin oikeaa tai eettistä tapaa toimia. Varsinkin seurajohtajat kuvasivat arkitodellisuutta, jossa eettiset kysymykset ovat usein visaisia ja perustuvat kahden tai useamman ihmisen näkemyseroihin”, tutkija Samuli Oja toteaa.

Eettisyyden subjektiivisuus ja kontekstisidonnaisuus ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka vaikeuttavat eettisyyden edistämistä. Muita tutkimuksessa esille nousseita haasteita olivat esimerkiksi resurssien vähyys, vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta sekä urheilun ominaispiirteet.

Seuratoiminnassa eettiset kysymykset ovat usein arkisempia kuin mediakeskustelua seuraamalla voisi päätellä. Haastatteluiden perusteella seuroissa eettistä pohdintaa vaativia tilanteita ovat esimerkiksi joukkuejaot, harrastuksen hinnoittelu ja laskuttaminen tai harjoitusvuorojen jakaminen.

Edistämisestä seurantaan ja arviointiin

Eettisyyden edistäminen on viime vuosina konkretisoitunut esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntajärjestöille jaettavan yleisavustuksen kriteeristössä. Määrärahasta 15 prosenttia arvioidaan erillisten vastuullisuuskriteerien perusteella.

Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että eettisyyden edistäminen on yhä osittain epäselvä kokonaisuus. Tällä hetkellä ei ole jäsentynyttä käsitystä siitä, mitä eettisyyden edistämisellä konkreettisesti tavoitellaan, ja miten näiden tavoitteiden toteutumista tulisi seurata.

”Eettisyys näyttäytyi asiana, jota edistetään mutta jossa ei tulla koskaan valmiiksi tai tarpeeksi hyväksi. Tällainen ajattelutapa toisaalta sopii kilpa- ja huippu-urheilun eetokseen, mutta voi pahimmillaan tehdä eettisyyden edistämisestä abstraktia toimintaa. Ilman yhteistä näkymää siitä, mitä tavoitellaan ja miten tavoitteiden saavuttamista seurataan, jää arvio toiminnan eettisyydestä enemmän tai vähemmän subjektiivisuuden varaan”, Oja pohtii.

Eettisyyden edistämistoimien tulisi olla konkreettisia, jotta ne olisivat mahdollisimman helppo ottaa käyttöön ruohonjuuritasolla käytännön seuratyössä. Toisaalta eettisten kysymysten tulkinnanvaraisuus vaikeuttaa selkeiden toimintaohjeiden luomista ja niiden noudattamista.

Tutkija Samuli Ojan, johtavan tutkijan Kati Lehtosen ja tutkijatohtori Marjukka Mikkosen Liikunnan ja urheilun eettiset periaatteet – käsiteanalyysistä kentille -tutkimus on julkaistu Jyväskylän ammattikorkeakoulun erillisjulkaisuna toukokuussa 2024. Tutkimus on saanut rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä.