Valtion liikuntapoliittisten asiakirjojen perusteella liikuntakulttuuri on muuttunut intressisidonnaiseksi ja jopa henkilökohtaiseksi ”asialistaliikuntakulttuuriksi”. Tulokset selviävät Kulttuurintutkimus-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
– Liikuntakulttuuri näyttää henkilökohtaistuneen liikuntapoliittisissa asiakirjoissa.Jokainen yksittäinen toimija, kuten esimerkiksi liikuntajärjestö, voi antaa julkisessa liikuntapolitiikassa liikuntakulttuurille oman merkityksensä ja tulkinnallisen ympäristönsä, erikoistutkija Kati Lehtonen Likesiltä kertoo.
– Liikuntakulttuurin yhteisestä ymmärryksestä ei jää kovin paljon jäljelle tilanteessa, jossa siitä tulee arvoperustaltaan henkilökohtainen tai tietyn sidosryhmän itse määrittelemä. Julkisen politiikan kannalta olisi keskeistä, että jakaisimme yhteisen käsityksen siitä, mitä liikuntakulttuuri on, ketkä siellä toimivat ja millä vastuin. Liikuntapoliittiset asiakirjat ovat dokumentaatio tästä yhteisestä ymmärryksestä ja luovat pohjaa toimenpiteille.
Liikuntajärjestöjen ja urheilun pyramidirakenteen valta-asema on sisäänkirjoitettu julkiseen liikuntapolitiikkaan
Julkinen liikuntapolitiikka tunnistaa liikuntakulttuurin monet kasvot ja asiayhteydet. Rakenteellisesti se kuitenkin palaa aina alkujuurilleen: liikuntajärjestöihin julkisen politiikan toteuttajina. Poikkeuksena tästä erityisesti hyvinvointia tukeva liikunnan edistämistoiminta on laajentunut julkisen liikuntapolitiikan tuella jo ainakin kasvatus- ja koulutusinstituutioihin erilaisten valtakunnallisten ohjelmien tuella.
Lehtosen mukaan keskeistä olisi tunnistaa urheilun pyramidimallin asema niin kansallisessa kuin kansainvälisessä liikuntapolitiikassa. Pyramidin perusta on yleishyödyllisessä seuratoiminnassa, joka osaltaan luo perustaa myös ammattimaiselle urheilulle kansallisesti ja kansainvälisesti.
– Oleellista on tarkastella sitä, mihin pyramidimallin rakenne ja toimijoiden kapasiteetti suhteessa laajaan liikunnan edistämisen tavoitteeseen riittää. Euroopan unionin liikunnan ja urheilun työsuunnitelmassa vuosille 2021–2024 pyramidimalli on yhtenä kiintopisteenä, ja silloin myös meidän olisi hyvä tunnistaa julkisessa keskustelussa liikuntapolitiikan kansainvälinen agenda. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi seurojen toimintamahdollisuuksien vahvistamista paikallisesti.
