Projektissa kaikki lähti tarpeiden määrittelystä
Opiskelijat lähtivät ratkomaan haastetta tekemällä kyselyn harjoittelujaksojen toteutumisesta toimeksiantajan organisaatiossa. Kyselyyn vastasivat entiset harjoittelijat ja henkilöstö. Opiskelijat analysoivat kyselyn tulokset ja havaitsivat, että harjoittelujaksojen sujuvuudessa oli parantamisen varaa. Ratkaisuna haasteeseen opiskelijaryhmä päätti suunnitella uuden, harjoittelijoiden perehdyttämisen prosessia tukevan työkalun, josta tulisi toimeksiantajaorganisaation sisäinen opas. Opas sisälsi mm. valmiin pohjan tervetulokirjeelle, perehtyjän ja perehdyttäjän muistilistat sekä apukysymykset välikeskusteluun. Tavoitteena oppaassa oli, että se tukisi harjoittelijaa myös itsenäisessä perehtymisessä.
Projektin aikana yhteyttä tarpeen mukaan
Projektin aikana opiskelijat pitivät yhteyttä toimeksiantajaan sähköpostitse ja Teamsin välityksellä. Yhteydenotoissa opiskelijat kysyivät toimeksiantajalta palautetta ja neuvoja, ja toimeksiantaja oli tyytyväinen opiskelijoiden kiinnostukseen ja yhteistyöhaluun. Toimeksiantaja oli myös iloinen siitä, että opiskelijat olivat sosionomiopiskelijoita, sillä hän itse oli sairaanhoitajataustainen ja arvosti moniammatillisuutta. Hän näki, että opiskelijoiden osaaminen ja näkökulma olivat hyödyllisiä perehdyttämisen kehittämisessä.
Projektin päätteeksi opiskelijat luovuttivat toimeksiantajalle perehdyttämisen oppaan, joka on otettu jo käyttöön arjessa!
”Opas on auttanut meitä paljon ja sen on tehostanut ja vakiinnuttanut perehdyttämisprosessiamme”, yksikönjohtaja Anne Nurro kertoo.
Projektityöskentelytaidot osa myös Nurron omaa arkea
Yksikönjohtajana Nurron omaan arkeen kuuluu paljon projektiluonteista työtä ja hän näkee projektitaidot avainasemassa myös tulevaisuuden työelämässä. Nurro on peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja ja hän näkeekin, että muiden alojen tapaan myös sairaanhoitoalalla tarvitaan laajoja työelämätaitoja.
”Yksinkertaisetkin toiminnan kehittämisprojektit menevät helposti metsään, jos prosessia ja ajankäyttöä ei ole suunniteltu huolella tai aikataulua ei tarkkailla laisinkaan”, Nurro toteaa. Lisäksi hän painottaa, että sairaanhoitajan työ vaatii itsensä kehittämistä ja uusille asioille avoimena olemista, jotta toimiminen koko ajan muuttuvassa ympäristössä on mahdollista.
”Esimerkiksi digitaalisuus on erittäin tärkeää ja tulee yhä tärkeämmäksi myös hoitotyössä. Asiakkaittemme digitaitojen kehittäminen on tärkeä osa kuntoutuspolkua. Kuntoutuspolut ovat yksilöllisiä ja palvelumuotoilun keinoja hyödynnetään työssämme paljon. Voidaksemme tarjota oikeita ratkaisuja asiakkaalle, meidän tulee kuunnella ja reagoida hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa”, Nurro kertoo.
”Ketteryys ja kyky omaksua uutta on tärkeä ominaisuus muuttuvassa hoitotyön ympäristössä myös työntekijöissä”, Nurro tiivistää.
