Rakenteet ja asenteet edistävät tai estävät aktiviista kulkemista

Valtakunnallisessa kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmassa (2018) on asetettu tavoitteeksi kävelyn ja pyöräilyn 30 prosentin matkamäärien kasvu vuoteen 2030 mennessä. Tätä tavoitetta ei ole vielä saavutettu, vaan kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuus on pysynyt 30 prosentissa. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan valtion tukea ja kuntien päätöksiä. 

Tutkijan roolin Marianne näkee tässä yhtälössä tiedon tuottajana ja analysoijana päätöksenteon ja tiedolla johtamisen tueksi. Valtio ohjaa ja asettaa tavoitteita, mutta kunnissa tehdään ihmisten arkea koskevat päätökset. Kulkutavan valinta on viime kädessä henkilökohtainen päätös, mutta eri kulkemistapojen houkuttelevuuteen voidaan vaikuttaa. 

”Jos pyöräilyreitti kodin luota työpaikalle kulkee sujuvasti ja väylä pidetään läpi vuoden hyvässä kunnossa, on verrattain helppoa valita pyörä auton sijaan. Vertailuna olisi vaihtoehto, jossa autoilulla tietää välttävänsä vaivaa ja epämukavuutta."

Kestäviä liikkumismuotoja edistetään yhteisillä sopimuksilla, mutta on tärkeää seurata, toteutuvatko sopimukset päätetyn mukaisesti. Kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmaan määritelty tavoitetaso 30 miljoonaa euroa on saavutettu vain vuosina 2020 ja 2021. Vuonna 2023 avustusta myönnettiin 8,3 miljoonaa euroa.

Pyöräilyn olosuhteet Suomen kunnissa -selvitys on tehty vuosina 2010, 2018 ja 2023. Marianne Turunen on koonnut kaksi viimeisintä selvitystä.

Selvitysvuosien välillä kuntien erot pyöräilyn olosuhteissa ja edistämisessä ovat kaventuneet. Pyöräilyn edistäminen on vakiintunut suurten ja keskisuurten kaupunkien poliittiseen päätöksentekoon ja strategisiin toimiin. 

Vuosien 2018–2023 välisenä aikana pyöräilyn edistämisohjelmat, -strategiat tai muut pyöräliikennettä edistävät suunnitelmat ovat yleistyneet erityisesti pienissä kaupungeissa ja kunnissa. Tämä on merkittävää, koska edistämisohjelman on havaittu olevan yhteydessä monien pyöräilyä edistävien toimenpiteiden toteutumiseen.

Kunnissa tehdään nykyisin paljon erilaisia liikkumisen edistämiseen kytkeytyviä strategisia suunnitelmia: pyöräliikenteen kehittämissuunnitelmia, hyvinvointisuunnitelmia ja liikkumisohjelmia. Pienissä kunnissa ylikunnallinen yhteistyö ja sitä tukevat valtionavustukset ovat jouduttaneet kehitystä. 

"Tähän kehitykseen on vaikuttanut asennemuutos liikkumisen edistämisen puolesta - suunta on oikea. Eri asia on, kuinka hyvin suunnitelmien toteutukseen asetetaan resursseja ja seurataanko tavoitteiden toteutumista. Kunnissa pyöräilyyn liittyvä seuranta on hyvin vaihtelevaa.” 

Marianne on ollut mukana Fiksusti kouluun -ohjelman selvityksessä Koulumatkojen kulkutavat huoltajien silmin.

”Tästä selvityksestä jäi mieleen, että vanhemmat kuljettavat lapsia ja nuoria kouluun suhteellisen lyhyitäkin matkoja. Yleisin syy kuljettamiseen oli se, että koulu oli vanhempien työmatkan varrella – ei suinkaan se, että koulumatka on liian pitkä tai vaarallinen, kuten usein argumentoidaan."

Kävellen ja pyörällä kuljetut koulumatkat voisivat lisätä merkittävästi fyysistä aktiivisuutta lasten ja nuorten arkeen. Kuljettaminen koetaan usein lapsen tukemisena, mutta tutkimusten mukaan aktiivisuus ennen oppituntia parantaa keskittymistä ja oppimisen edellytyksiä.

”En ollut liikunnallinen nuorena jai nuorena aikuisena. Olin sellaisessa kaveriporukassa, jossa kuljettiin autolla, ja se oli arvomaailmaamme. Minun ei nykyäänkään tarvitse mennä kovin kauas pohtiessani, miksi osa nuorista ei liiku liikkumissuositusten mukaisesti."

Kun Marianne tuli opiskelemaan Jyväskylään, hänen asenteensa alkoi muuttua. Hän kokeili juoksemista Jyväskylän rantaraitilla. Innostuttuaan juoksusta hän alkoi kiinnostua liikunnan edistämisestä laajemmin ja haki restonomiopintojen jälkeen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan terveyskasvatusta.

Marianne ei suhtaudu mustavalkoisesti tai syyllistävästi ihmisten tekemiin valintoihin, kuten autoiluun; hän käyttää itsekin autoa, kun siihen on tarve. Hän ajattelee, että yhteiskunnan rakenteiden tulisi tukea sitä, että jokaisen olisi mahdollista rakentaa ja ylläpitää hyvinvointiaan tukevia käyttäytymisen malleja.

Aktiivinen elämätapa on helpointa omaksua jo lapsuudessa, mutta asenteenmuutos onnistuu myöhemminkin. 

LitM Marianne Turunen aloitti tutkijan uransa 2018 Kunnossa kaiken ikää -ohjelman Pyöräilyn olosuhteista Suomen kunnissa -selvityksen parissa. Tämän jälkeen hän siirtyi Liikunnan strateginen tieto ja tutkimus -tiimiin. Aktiivisen ja kestävän kulkemistavan lisäksi Marianne toteuttaa muun muassa Liikkuvat-kokonaisuuden seurantaa ja tutkii julkisen liikunnan rahoituksen kohdentumista ja vaikutuksia.