Into-pupun tarina

Ihan ensimmäiseksi otetaan aikahyppy 1990-luvun alkupuolelle. Lama kurittaa suomalaisia, vyölaukut villitsevät, tv-kanavia on vain kolme ja gsm-puhelimet tekevät tuloaan. Aiemmin opettajaopistona tunnettu opinahjomme on juuri kohentanut profiiliaan korkeakouluksi, Jyväskylän ammatilliseksi opettajakorkeakouluksi.

Yhteiskunnallisten mullistusten keskellä on tarvetta tehdä asioita toisin ja uudistua. Eräänä vuonna opettajakorkeakoulumme vuosikertomus päätetään pistää uusiksi. Hätiin pyydetään entuudestaan tuttu kuvataiteilija Riitta Uusitalo. Riitta pistää parastaan ja valmiin vuosikertomuksen sivuilla leikittelevät upean mielikuvitukselliset kuvitukset. Toista samanlaista ei ole varmasti tehty, mikä saa haluamaan tällaista lisää. Vähitellen erilaiset kuvitukset ja piirroshahmot päätyvät keventämään myös muita materiaaleja.

Kuvittajalle on jälleen kerran töitä, kun uudelle opintoinfolehtiselle tarvitaan kansikuvaa. Työhön tarttuessaan Riitta huomaa kätensä piirtävän vimmaisena salkku kädessä viuhtovaa pupuhahmoa. ”Sehän on kuin ilmetty Matti”, Riitta pohtii mielessään myhäillen.

Tuosta silloisen johtajan Matti Taalaksen alter egoksi piirretystä salkkusankarista kaikki siis sitten saa alkunsa. Pupu on syntynyt. Intoa henkivä pupuhahmo valtaa luontevasti lisää tilaa ja tulee kaikille tutuksi. Opekorkeamme henkilökunta ja pupu paiskaavat kättä (sekä tassua), alkavat ystäviksi. Se jokin kaikkia yhdistää.

Nykyään pupuhahmomme tunnetaan Into-pupuna. Vuosien varrella pitkäkorva on saanut monenlaisia uusia muotoja: ajellut traktoria, tarjoillut, ojentanut kukkapuskaa, nauranut ja ihmetellyt, istunut ja juossut. Viime aikoina pupu on kuuleman mukaan nähty ilmielävänä myös joissakin tapahtumissa ja eri somekanavissa. Pitkäkorva on ihmisystävällinen, hieman huomionkipeä ja toisaalta myös uudistumiskykyinen.

Meitä Into-pupu muistuttaa tekemisen innosta. Vaikka töitä tehdään ahkerasti ja lujalla ammattitaidolla, ei pientä pilkettä silmäkulmassa saa unohtaa. Innostuneet osaajat saavat asioita aikaan, mutta osaavat myös nauttia työstään. Joskus saa keventää. Saa nauraa itselleen ja elämälle. Saa tehdä asioita aivan toisin. Elämä, tai edes työelämä, ei saa olla liian vakavaa.

Toivottavasti sinäkin seuraavan kerran pupumme nähdessäsi saat ripauksen intoa. Muista ainakin hymyillä hetki ja nauttia arjesta vähän enemmän kiireenkin keskellä.