Simulaatioita ja ekosysteemejä etsimässä

Lahdessa tutustuimme projektipäälikkö, TKI-asiantuntija Pirjo Tuusjärven johdolla terveyden- ja hyvinvoinnin sektorilla toimivaan testausympäristöön. Sen palveluihin kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon kehitettyjen ratkaisujen arviointi ja jatkokehitystarpeiden tunnistaminen sekä vaikuttavuuden arviointi, eettisen soveltuvuuden arviointi ja käytettävyyden testaus. Kyselimme erityisesti toiminnan aloittamiseen liittyneistä vaiheista ja toiminnan käynnistämisestä ja ylläpidosta. Lahden kollegat painottivat erityisesti alun huolellista suunnittelua sekä sitoutunutta valmistelutiimiä ja yhteistyökumppaneita. Asiakkuuksia heillä on hoitamassa kokopäiväinen asiakkuuspäällikkö. Juttelimme myös hyvinvointialueen muodostumisen vaikutuksista ja tulevaisuuden näkymistä.  

Metropolian Myllypuron kampuksen monipuolisia simulaatiotiloja ja Health Proof Helsinki -toimintaa esitteli meille tutkimus- ja testauspäällikkö Eija Raussi-Lehto. Metropolian simulaatiotilat olivat vaikuttavat. Rakennuksen sisältä löytyi esimerkiksi ambulanssi, joka on varustettu simulaatiovälineistöllä niin, että sen avulla on mahdollista simuloida myös hälytysajoja. Ambulanssin tuulilasin tilalle oli asennettu näyttöjä, jotka heijastavat liikenteen niin kuin olisi oikeasti liikenteessä.

Simulaatiotilat on suunniteltu tekniikaltaan ja toiminnaltaan niin, että niissä on mahdollista simuloida esimerkiksi koko akuuttihoitoketjun toimintaa. Ambulanssin lisäksi simulaatiotiloista löytyi muun muassa leikkaussali, tehohoidon tilat, synnytyssali sekä vastaanottotiloja, joita kaikkia voidaan hyödyntää monipuolisesti osana opetusta. Kampuksen simulaatiotiloja hyödynnetään myös muuhun kuin opetuskäyttöön. Suurimmalla käyttöasteella olevaa leikkaussalisimulaatiotilaa on hyödynnetty myös esimerkiksi tv-sarjan kuvauksissa.

Leikkaus- ja hoitotilojen simulaatiotilat olivat todella aidon tuntuisia, mikä herättikin kysymyksen, voitaisiinko niitä käyttää hätätilanteen sattuessa todellisina hoitotiloina. Ei voisi, sillä ne eivät täyttä tarvittavia kriteerejä esimerkiksi sähköturvallisuuden ja ilmastoinnin osalta. 

Metropoliassa toimii myös kolmen yhteistyötahon (Metropolia Amk, HUS & Helsingin kaupunki) Health Proof Helsinki – testaus ja tutkimuspalvelujen yksikkö. Se tarjoaa asiantuntijapalveluita prekliiniseen vaiheeseen eli testaukseen, pilotointiin, validointiin ja verifiointiin. Esimerkkeinä käytössä olevista testausympäristöistä ovat sosiaali- ja terveysalan simulaatiotilat, liikelaboratorio, bioanalytiikan tilat, suun terveydenhuollon tilat, optometrian näkökeskus sekä lääketieteelliseen kuvantamis- ja sädehoitomenetelmien kehittämiseen ja tutkimiseen soveltuvat radiografian ja sädehoidon tilat. Asiakkaalle tarjotaan yhden luukun taktiikkaa, eli yhdellä yhteydenottolomakkeella tavoittaa koko yksikön palvelut.  

Myllypuron kampuksen käytettävissä olevien tilojen ja laitteiden määrä oli usealle matkaan osallistujalle ennennäkemätöntä. Esimerkiksi edellä mainitut suun terveydenhuollon tilat (nimeltään HyMy-kylä®) herättivät iloista puheen solinaa: suunhoitopisteitä näytti riittävän miltei loputtomiin. Näissä tiloissa vastaanotetaankin ihan oikeita asiakkaita. HyMy-kylä ei kilpaile yritystoiminnassa alueen muiden toimijoiden kanssa, vaan tarjoaa palveluita, joita alueen muut yritykset eivät tarjoa.  

Tällä tutustumiskäynnillä pääsimme katsomaan yleisesti sairaalan tiloja, joissa meitä ihastutti käyttäjäryhmän erinomainen huomiointi tilasuunnittelussa. Esimerkiksi ikkunat olivat riittävän alhaalla, niin että pienet potilaat näkevät ikkunasta ulos. Tiloja oli myös suunniteltu erilaisiin tarpeisiin aistihuoneesta leikki- ja soittohuoneisiin asti. Sairaalan eteisessä oli lastenvaunujen renkaiden puhdistamista varten oma tila ja pesuvälineet, jotta sisätilat pysyvät puhtaampina ja kaikkien on mukavampi asioida sairaalassa. Aulatilassa sijaitsi iso virtuaalinen akvaario, johon kuka vain pieni kävijä voi piirtää ja skannata oman kalan uiskentelemaan. Meriakvaariossa puolestaan oikeat kalat ja korallit ilahduttivat ekosysteemeihin perehtymässä olevaa projektitiimiämme omalla mallisuorituksellaan.

Aulassa oli kaksi työntekijää avustamassa saapujia palveluiden pariin, mikäli samoista tiloista löytyvän opastetietokoneen käytön kanssa oli pulmia. Sairaalan muumiteema ilahdutti, ja sen kuvat ja tekstinpätkät sopivat niin pienemmille kuin isommillekin katselijoille. Jokainen kerros lastensairaalassa oli nimetty eri teemojen mukaan: kellarikerros oli meri, ylin kerros oli tähti, muita kerroksia oli mm. viidakko, avaruus ja vuori. Ajanvieton paikkoihin oli uudessa lastensairaalassa panostettu asiakkaiden ilahduttamiseksi: löytyi soittimia, pelikonsoleita, analogisia pelejä, kirjoja sekä tietenkin lukemattomasti erilaisia leluja ja sairaalan välineistöä leikkitarkoitukseen. 

Uuden lastensairaalan ja liikelaboratorion toimintaa esitteli meille dosentti Juha-Pekka Kulmala. Liikelaboratorion tutkimuslaitteiston ja tutkijoiden avulla voidaan saada monipuolisesti tietoa lasten liikkumisesta, erityisesti kävelemisestä. Suurin liikelaboratorion asiakasryhmä onkin CP-vammaiset lapset. Laboratorion korkealaatuisen tutkimusvälineistön avulla pystytään mittaamaan hyvin esimerkiksi niveliin kohdistuvaa rasitusta.

Tutustuimme myös päälle puettavaan alaraajojen exoskeleton-apuvälineeseen, jonka tarkoitus on avustaa ja helpottaa kävelyä. Myös projektitiimimme jäsen pääsi testaamaan laitetta, ja kokemus oli mielenkiintoinen. Ensin exoskeletoniin valittiin oikean kokoiset pohjalliset ja kengät, jonka jälkeen kengän tarrat kiristettiin napakasti. Sitten aloitettiin erilaisten säätöjen testaaminen, joiden avulla askelta voitiin keventää tai raskauttaa. Aina, kun uusi asetus valittiin, laite hytkyi ja tärisi ennen valitun asetuksen aktivoitumista. Olo oli testaajan mukaan kuin RoboCopilla, ja Kulmalan mukaan exoskeletoniin tottuminen ottaakin oman aikansa.

Exoskeletoniin kohdistuva tutkimustyö on tärkeää muun muassa siksi, että saadaan selville, miten sen käyttö vaikuttaa liikuntarajoitteiseen henkilöön. Tarkoituksena on selvittää, onko sen vaikutukset lihaksiin ja liikkumiseen enemmän hyödyksi vai haitaksi. Laite on pian lähdössä tutkimuskäyttöön kotiympäristöön, jossa sen avulla saadaan toivottavasti paljon uutta, mielenkiintoista dataa.  

Lohjalla toimiva Meriturvan pelastautumiskoulutusyksikkö on ammattimerenkulkijoille ja lentäjille suunniteltu simulaatioympäristö. Sen pääosassa on suuri merta simuloiva allas, johon saadaan lisättyä aallokkoa ja tuulta sekä muita tarvittavia simulaatiovälineitä, kuten katolleen pyörähtänyt lossi tai pienlentokoneen matkustamo. Kattoon on asennettu helikopteri, josta on mahdollista harjoitella esimerkiksi pintapelastusta vedestä ja altaan reunoja pitkin puolestaan kulkee valtamerilaivan kylkeä muistuttava rakennelma, jonka päältä voi laskea pelastautumisputkea pitkin pelastuslautalle. Allastilan yhteydestä löytyy myös laivan hyttejä simuloiva ympäristö, jonka avulla voi harjoitella pelastamista esimerkiksi tulipalon sattuessa.   

Tiloista löytyy myös laivan komentosiltaa simuloiva iso laitteisto monitoreineen, joka mahdollistaa laivan ohjaamisen harjoittelun erilaisissa olosuhteissa simulaatiota hyödyntäen. 

Meriturvakeskuksessa on mahdollista harjoitella henkilön pelastamista myös tuulivoimalan siivestä tai muutoin korkeasta paikasta vaijereiden avulla, jolloin pelastettava kytketään kiinni pelastajaan vaijereiden ja lukkojen avulla. Osa meriturvan tiloissa tehtävistä simulaatioista on erittäin vaativia ja osallistujien turvallisuutta varmistavat koko ajan ammattipelastajat/-sukeltajat. Tutustumispäivänä allas oli juuri menossa remonttiin ja altaan tyhjennystä suunniteltiin, joten osa simulaatiovälineistä, kuten purjevene, oli nostettu pois altaasta. Altaan kokoa ja vesimäärää voi ajatuksissaan suhteuttaa siihen, että sen tyhjennys vie runsaan viikon ajan. 

Meriturvakeskukseen meidät vastaanotti Sami Raappana ja toimintaa esitteli yksikönjohtaja Marko Aalto, jonka kanssa keskustelimme paljon simulaatiopedagogiikasta ja kävimme läpi erilaisia simulaatiotilanteita, joita Meriturvakeskuksessa on järjestetty. Tunnistimme myös yhteisiä tutkimusyhteistyön paikkoja, kuten simulaatiokokemuksen tutkimisen sekä moniammatillisen ja monitieteisen tutkimuksen lisäämisen. Molemminpuolinen kiinnostus yhteistyön mahdollisuuksista heräsi. 

Kirjoittajina Leena Rasa, Paavo Räty, Jeri Varjosalo, Jaana Mäkelä ja Liisi Pohjola. Kuvat Juho Jäppinen.