Vuoden 2020 alussa mahdottomalta tuntuvasta tuli mahdollista. Perhekeskustoimintaan kytkeytyvä Meijän perhe liikkeellä -hanke pääsi niiden seitsemän hankkeen joukkoon, joiden toteuttamista sosiaali- ja terveysministeriö lähtisi tukemaan terveyden edistämisen määrärahalla. En varmasti ollut ainoa, joka koki, että ihmeitä voi sittenkin tapahtua. Hankkeemme teemoja ja ideaa oli pohjustettu jo muutaman vuoden ajan ja kirjoiteltu useampiakin hankehakemuksia eri rahoituslähteisiin. Pitkäjänteinen työ palkittiin.
Nyt tätä ihmettä on eletty muutamia kuukausia, joiden aikana kaikki hankkeen käynnistelyyn liittyvät toimenpiteet ovat soljuneet mukavasti ja mutkattomasti eteenpäin. Hankkeen ensimmäinen tiedote julkaistiin, pilottikuntatapaamiset käynnistyivät, hankkeen aloitustilaisuuden järjestelyt olivat pitkällä ja muitakin sisältöjä ehdittiin suunnitella.
Hanketiimiä kantoivat eteenpäin kupliva ilo ja onnen tunne siitä, että saamme vihdoin ”luvan kanssa” ja hankerahoituksen turvin lähteä toteuttamaan vuosia kypsyneitä ideoitamme: vahvistaisimme perhekeskus-, liikunta- ja järjestötoimijoiden vuorovaikutusta sekä yhteisiä käytäntöjä lapsiperheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on, että työn, järjestö- tai vapaaehtoistoiminnan kautta lapsiperheitä kohtaavilla olisi aiempaa enemmän työkaluja perheiden hyvinvointia edistävien teemojen, kuten liikunnan ja liikkumisen, puheeksi ottamiseen sekä liikkumaan kannustamiseen. Keskeisiä ovat arjen pienet teot.
Sitten maailma mullistui
Hankehakemuksen riskianalyysiin emme todellakaan osanneet viime kesänä kirjoittaa, että hankkeen toteutumista uhkaava riski voisi olla maailmanlaajuinen pandemia ja poikkeustila, koronavirus. Saati, että olisimme osanneet kirjoittaa, miten siihen on varauduttu. Ei, ei tällaiseen osattu varautua mitenkään. Ja oletetusti emme ole ainoita hanketoimijoita, jotka ovat tässä tilanteessa.
”Hankehakemuksen riskianalyysiin emme todellakaan osanneet viime kesänä kirjoittaa, että hankkeen toteutumista uhkaava riski voisi olla maailmanlaajuinen pandemia ja poikkeustila, koronavirus.”
Meijän perhe liikkeellä -hanke sijoittuu perhekeskuskontekstiin, johon liittyvät toimijat edustavat mm. neuvola-, varhaiskasvatus-, oppilashuolto- ja sosiaalipalveluita. Keskeisiä ovat myös erilaiset vapaa-aikaan liittyvät toiminnot, jotka nekin nivoutuvat osaksi perhekeskustoimintaa.
Arvatenkin ja luonnollisesti edellä lueteltujen toimijoiden ajatukset ja resurssit ovat tällä hetkellä ihan muissa kuin hankkeemme asioissa. Niinpä kuntatapaamiset lykkääntyvät tai siirtyvät ainakin etätapaamisiksi. Hankkeen aloitustilaisuudelle on toistaiseksi löydetty uusi ajankohta syksyksi. Jos tilanne on syksyllä normalisoitunut, niin aikamoinen tapahtumien syksy onkin luvassa, kun moni muukin tilaisuus keväältä siirtynee sinne. Hankkeeseen sisältyvän työpajasarjan pitäisi myös käynnistyä ensi syksynä, mutta senkään aikataulua ei voi enää pitää kiveen hakattuna.
Perheet ja perhekeskustoimijat tarvitsevat tukea
Lähiaikoina on tarkoitus työstää eteenpäin hankkeeseen sisältyvää arviointisuunnitelmaa. Sitä voi tehdä mainiosti kotikonttorilta käsin. Toinen juttu on, milloin arviointiin sisältyviä osioita kannattaa lähteä toteuttamaan. Milloin tilanne on taas sellainen, että kellään toimijalla olisi voimavaroja avata sähköistä kyselyämme tai vastailla haastattelukysymyksiimme?
On kuitenkin pidettävä yllä toivon kipinää siitä, että joskus vielä kaikki jatkuu, kuten oli tarkoitettu. Ehkä silloin – ja juurikin silloin – on vielä enemmän tarvetta tukea perheitä ja myös perhekeskustoimijoita monimuotoisin, hyvinvointia edistävin toimin. Jos jotain hyvää koronavirusepidemian aiheuttamista rajoituksista, niin ehkäpä arjen pienet hyvinvointiteot esimerkiksi liikunnan, kulttuurin, luonnon ja leikin keinoin nousevatkin arvoon arvaamattomaan. Sillä rajatuissa oloissa joudumme pakostakin pysähtymään perusasioiden äärelle.
Rajatuissa oloissa joudumme pakostakin pysähtymään perusasioiden äärelle.
