– Tämä on minun juttuni! Hankalia asioita on helpompi ottaa puheeksi ja ajatus luistaa paremmin kuin pöydän ääressä pönöttäessä, oli eräs perheenäiti todennut perheohjaaja Taru Leinoselle viime keväänä ulkoillen toteutetuista tapaamisista.
Eri puolille Keski-Suomea kesällä 2020 tehty haastattelukierros osoitti, että monia perhekeskustoimintaan linkittyviä palveluita, toimintoja ja toimintamalleja muokattiin uusiksi. Etäyhteydet ja somekanavat valjastettiin aiempaa aktiivisempaan käyttöön. Asiakastapaamisia toteutettiin ulkoilun ja kävelyiden yhteydessä, ja luontoympäristöt muodostuivat tärkeiksi kohtaamispaikoiksi.
Kuntien perheohjaajat toteuttivat ”kotikäyntejä” luontopoluilla, pururadoilla, metsässä, puistoissa, järven rannalla ja kotipihoilla. Samoin perheneuvolan psykologitapaamisia järjestettiin ulkona ja etsivät nuorisotyöntekijät jalkautuivat nuorten kanssa luontoon. Seurakunnan työntekijät tarjosivat pihaleikkihetkiä lapsille tai kävivät vauvan kanssa vaunulenkillä niin, että perheen aikuiset saivat kaipaamansa hengähdyshetken. Sosiaalitoimen ja varhaiskasvatuksen yhteistyönä toteutettiin ulkoilutoimintaa varhaiskasvatustyöntekijän vetämänä lasten koti- ja lähiympäristöissä.
Sosiaalibarometrin 2020 tulokset vahvistavat, että uudenlaiset viestintätavat sekä sosiaalityön työtavat ja menetelmät kyettiin muovaamaan olosuhteita vastaaviksi huomattavan nopeasti ja jouhevasti.
Luontoympäristö ja toiminnallisuus edistivät haastavien tilanteiden ratkomista
Haastatellut kokivat luontoympäristön neutraalina kohtaamispaikkana sekä työntekijälle että asiakkaalle. Luontoa pidettiin suopeana ympäristönä vaikeita asioita käsiteltäessä, tiedetäänhän luonnon esimerkiksi tasaavan verenpainetta ja stressiä. Liikkeen ja liikkumisen kautta koettiin myös päästävän helpommin kiinni käsillä oleviin asioihin sekä nopeammin eteenpäin niiden käsittelyssä.
– Kun ollaan ulkoiluvaatteet päällä, tapaamisessa on tasavertaisuuden asetelma. Ei muodostu toimisto- tai kotikenttäetua, jos vielä liikutaan molemmille ennalta tuntemattomassa ympäristössä, pohtii Taru Leinonen.
Leinonen jatkaa, että myös lasten kanssa keskusteltaessa liikkuminen päihittää perinteisen vastaanottotilanteen.
– Toiminnallisuuden avulla lapsi osasi kertoa tunteistaan ja mietteistään, jotka eivät ehkä virallisemmassa istunnossa olisi tulleet samalla tavalla esille.
Nuorten kanssa työskentelyä helpottaa, kun keskustelussa ei tarvitse ottaa katsekontaktia.
– Ollaan enemmänkin ihmisenä ihmiselle, kun työntekijä ei niin sanotusti tuijota, vaan kävellään rinnakkain, sanoo etsivä nuorisotyöntekijä Pauliina Koljonen.
Koljonen kannustaakin vanhempia lähtemään oman nuoren kanssa kävelylle.
– Eikä haittaa, jos teini ei ensimmäisellä kerralla puhu mitään.
”Toiminnallisuuden avulla lapsi osasi kertoa tunteistaan ja mietteistään, jotka eivät ehkä virallisemmassa istunnossa olisi tulleet samalla tavalla esille.”
Pienillä teoilla arkeen liikettä, perheitä kohtaavat toimi-jat tukena
Terveyden edistämisen asiantuntija Kaisa Koivuniemi Jamkin Likesiltä summaa haastattelukierroksella esiin nousseet toiminnallisuuden edut.
– Toiminnallisuuden avulla lapsen, nuoren tai koko perheen tilannetta on mahdollista vahvistaa. Jo hyvin pienillä teoilla arkeen pystytään sisällyttämään liikettä, joka puolestaan lisää jaksamista, vireyttä ja mielen hyvinvointia.
– Perheitä kohtaavilla toimijoilla on mahdollisuus tukea perheitä näiden pienten tekojen harjoittelemisessa, ja he pystyvät myös toiminnallisuuden avulla havaitsemaan tilanteita, jotka eivät muutoin välttämättä tulisi esille, aikuisliikunnan kehittäjä Jyrki Saarela Keski-Suomen Liikunnalta jatkaa.
Esimerkiksi yhdessä kunnassa on pystytty rohkaisemaan perheen aikuista lähtemään kotoa ja tuettu arkiliikkumisessa harjoitellen yhdessä kävellen reittiä kotoa tai bussipysäkiltä perhekahvilaan. Osa perheistä oli kertonut, etteivät olisi jaksaneet lähteä ulos, ellei olisi ollut tapaamista perheohjaajan kanssa. Sitten huomattiinkin, miten ulkoilun jälkeen ruoka ja uni maistuu eikä tullut niin helposti konflikteja, kun oli purettu energiaa pihalla. Lasten ulkoilutoiminnan yhteydessä myös saatiin kokemuksia, että kohtaamistilanteissa lapsia hakiessa tai tuodessa vanhemmat halusivat jutella omastakin jaksamisestaan. Työntekijästä nämä tilanteet tuntuivat erityisiltä.
– Tuli tunne, että olen tärkeä, kun vanhemmat haluavat jakaa ajatuksiaan, kertoo varhaiskasvatuksen erityisopettaja Piia Manninen.
Mannisen mielestä työmuodon, jonka tavoitteena on perheiden hyvinvoinnin tukeminen, on ehdottomasti oltava pitkäkestoista.
– Olisi todella hedelmällistä tehdä yhteistyötä perheiden kanssa heidän kotiympäristöissään. Voitaisiin yhdessä keskustella erilaisista toimintatavoista ja ratkoa perheen kuormittavuustekijöitä kokonaisuudessaan. Rakentaa lapsesta kokonaiskuvaa ja tukea vanhempia heidän vanhemmuudessaan.
Ulkoilun ja kävelyn myötä tavoitettiin nuoria, jotka olivat aiemmin jättäytyneet pois tapaamisista
Kävely ja ulkoilu osoittautui sopivaksi kohtaamisen tavaksi nuorille, sillä poikkeuskeväänä etsivän nuorisotyön piiriin saatiin nuoria, jotka olivat aiemmin saattaneet kieltäytyä tapaamisista. Nuoret, joiden kanssa lenkki oli sovittuna, olivat myös ajoissa paikalla eivätkä peruneet tapaamisia. Lisäksi nuoret, jotka eivät muutoin juuri olleet liikkuneet, halusivatkin keväällä tehdä pitkiä kävelyitä työntekijän kanssa. Nuoret jopa valitsivat itse reittejä niin, että saivat olla mahdollisimman pitkän ajan aikuisen seurassa.
”Kävely ja ulkoilu osoittautui sopivaksi kohtaamisen tavaksi nuorille, sillä poikkeuskeväänä etsivän nuorisotyön piiriin saatiin nuoria, jotka olivat aiemmin saattaneet kieltäytyä tapaamisista.”
– Fyysinen kunto lähti nousuun niin nuorilla kuin työntekijöilläkin. Työvaatekaappi piti laittaa uusiksi, sillä keväällähän sää oli mitä vaihtelevin. Työntekijöille kertyi jopa 15–20 kävelykilometriä päivässä. Nuorten kanssa on myös tullut löydettyä ihan uusia hienoja luontopaikkoja, kertoo Pauliina Koljonen.
Tapaamisten myötä jotkut nuoret intoutuivat myös lähtemään omatoimisesti lenkille, kun he huomasivat liikkumisen edistävän hyvinvointiaan monin tavoin.
Ulkoilulla suuri vaikutus myös työntekijöiden hyvinvoin-tiin
Haastatteluista käy ilmi, että pääasiassa kaikki työntekijät kokivat ulkoilut ja kävelyt hyväksi ja omaa jaksamistaan edistäviksi. Toiminnallisuus on toisille luontaisempaa, ja toki työntekijöissä on eroja, kuka lähtee mitäkin toimintamuotoa viemään ensimmäisenä eteenpäin. Haastatteluiden mukaan liikkumisen yhdistäminen omaan työhön kuitenkin koettiin tärkeänä, kun työhön sisältyy muutoin niin paljon koneella istumista, kotikäyntejä sekä sisällöllisesti raskaita, nopeita siirtymiä yhden perheen asioista toiseen.
Myös perheohjaaja Taru Leinonen koki keväisen työskentelyjakson perheiden kanssa aiempaa antoisammaksi.
– Liekö sillä merkitystä, että voitiin tavata ulkona. Siellä kun ei voi sijaistoimintona paeta tekemään jotakin, mitä kotona sisällä tavattaessa saattaisi tapahtua. Kävely jatkuu eikä karkuun pääse, vaikka tulisi hankala asia käsittelyyn.
– Omaan ja kollegoiden jaksamiseen tällä on merkitystä, ja tätä pitäisi olla ehdottomasti lisää. Esimerkiksi kun syksyllä pimeys verottaa voimia, sovittaisiin silti tapaamisia pihalle, kun tiedetään miten paljon se antaa, Leinonen toteaa.
Ulkona ja luontoympäristöissä toteutettuihin tapaamisiin liittyy toki erilaisia pohdittavia näkökulmia, kuten työajan käyttö, tietosuoja sekä perheiden omat toiveet tapaamisen muodoista. Esimerkiksi lapsille luontoympäristöt toimivat yleisesti ottaen hyvin, mutta osalla aikuisista on leimautumisen pelkoa, jos joku näkee. Eikä arkaluontoisten asioiden käsittely luonnollisesti onnistu, jos lähistöllä on paljon muita ihmisiä. Keski-Suomessa keinot kyllä keksittiin arkaluontoistenkin asioiden hoitamiseen, ja esimerkiksi viralliset paperihommat tehtiin erikseen etäyhteyden kautta, vaikka varsinainen tapaaminen toteutui ulkona kävellen.
– Todellisempi este taitaa kuitenkin olla se, että on totuttu tiettyyn tapaan työskennellä, eli ehkä se oma totuttu tapa, toteaa psykologi Mika Lappalainen.
Lappalainen myös toivoo, että perhekeskuksissa voitaisiin hyödyntää liikkumista ja toiminnallisia menetelmiä ennaltaehkäisyn näkökulmasta.
– Tällöin voitaisiin saada asioita jo varhaisemmassa vaiheessa puheeksi ja käsiteltyä.
Perheitä ja työntekijöitä liikuttavat toimintatavat osaksi normaalia
Huolta tulevaisuudesta aiheuttaa tieto, että THL:n mukaan lasten, nuorten ja perheiden perustason palvelujen ja lastensuojelun saatavuutta on koronapandemian aikana heikennetty samanaikaisesti, kun lasten, nuorten ja perheiden tuen tarpeet ovat kasvaneet. Toimintoja on järjestelty uudelleen ja juuri pitkällä aikavälillä näkyvästä ennaltaehkäisevästä työstä on karsittu. Myös monet perhekeskusten toiminnot sisältyvät näihin. Tehtyjen ratkaisujen seurannaisvaikutukset voivat olla suuria ja kalliita. Kaisa Koivuniemen ja Jyrki Saarelan mielestä työntekijät tarvitsevat kaiken tuen.
– Esimerkiksi fyysisesti aktiivinen kohtaamisen malli ja uudenlaiset toimintatavat tulisi nähdä pitkällä aikavälillä resursseja säästävinä ja vaikuttavampina, sanoo Koivuniemi.
– Jos tällaisia ennaltaehkäiseviä, uusia toimintamuotoja pystytään ottamaan käyttöön, voi se pitkällä aikavälillä helpottaa resurssien kanssa kamppailevia palveluita, toteaa Saarela.
Entä jos sekä perheitä että työntekijöitä liikuttavat toimintatavat eivät olisikaan jatkossa poikkeuksellisia, vaan normaaleja? Sosiaalibarometrin yhteenvedossa todetaan, että ulkoapäin tullut globaali ilmiö avasi näkymän, jossa työtapoja voi ja piti muuttaa olosuhteita vastaaviksi. Tilanteen voi nähdä voimauttaneen työntekijöitä ja antaneen mandaatin tehdä työtä aidosti asiakkaiden tarpeista lähtien. Sosiaalibarometrissa esitetään, ettei toimiviksi havaituista työmenetelmistä ja toimintavoista luovuttaisi koronaepidemian jälkeenkään.
”Fyysisesti aktiivinen kohtaamisen malli ja uudenlaiset toimintatavat tulisi nähdä pitkällä aikavälillä resursseja säästävinä ja vaikuttavampina.”
Koivuniemen ja Saarelan mielestä jatkossa tulisikin miettiä, millaisiin tilanteisiin aktiivinen kohtaamisen malli sopii. Mitkä asiat hoidetaan toimistossa ja mihin kannattaa hyödyntää toisenlaista kohtaamisen tapaa?
– Haastattelut vahvistavat, että meillä on paljon hyviä kokemuksia, mutta edelleen on opeteltava ja kokeiltava, Saarela sanoo.
– Parhaimmillaan uudenlaiset, fyysisesti aktiiviset toimintamallit laajentavat perheitä kohtaavien toimijoiden työkalupakkia ja samalla myös työntekijät itse saavat toimintamalleista tukea hyvinvoinnilleen, päättää Koivuniemi.
---
Kuntahaastattelut toteutettiin osana Likesin ja Keski-Suomen Liikunta (KesLi) ry:n toteuttamaa Meijän perhe liikkeellä -hanketta (2020–2022), jonka tavoitteena on tunnistaa ja tuoda näkyväksi liikkumisen merkitys osana perheitä kohtaavien toimijoiden työkalupakkia. Hanketta toteutetaan sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahalla. Hankkeen tärkeitä kumppaneita ovat eri puolilla Keski-Suomea toimivat, tavalla tai toisella perhekeskustoimintaan kytkeytyvät sosiaali-, terveys-, sivistys- ja vapaa-ajan sektoreilla työskentelevät ammattilaiset sekä laajasti eri alojen järjestöt. Hanke on jatkoa Likesin ja KesLin työlle osana perhekeskuskehittämistä.
