Olen Krista Kuivila, 28-vuotias viimeisen vuoden sosionomiopiskelija. Sosionomin opinnoissani suuntaudun varhaiskasvatukseen, mutta haluan ehdottomasti työskennellä kaiken ikäisten asiakkaiden parissa. Asun Kauhajoella ja työskentelen kaupungilla etsivänä nuorisotyöntekijänä.
Kuinka päädyit valitsemaan sosionomin opinnot?
Lukion jälkeen etsiskelin itselleni sopivaa alaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Aloitin heti ylioppilaaksi päästyäni rakennusinsinööriopinnot lähikorkeakoulussani, mutta puolen vuoden opiskelun jälkeen oli varma siitä, etten ollut oikealla alalla. Koulun keskeytettyäni työskentelin asiakaspalvelu-, opetus- ja ohjaustehtävissä, joissa huomasin olevani kuin kotonani.
Hain jo keväällä 2015 yhteishaussa sosionomiopintoihin samaiseen lähikorkeakouluuni, mutta en tullut valituksi. Sen sijaan pääsin opiskelemaan lapsi- ja perhetyön perustutkintoa kotikaupunkiini Lapualle. Lastenohjaajaopinnot sujuivat hyvin, ja työllistyin jo opiskeluaikanani. Työskentelin varhaiskasvatuksessa muutaman vuoden, kunnes pandemia pisti maailmanjärjestyksen uusiksi. Päädyin työskentelemään lastensuojelun sijaishuoltoon, ja opiskeluhaaveeni heräsivät uudelleen. Olin vihdoin löytänyt oman alani, ja pääsin toteuttamaan unelmaani sosionomiopinnoista.
Millaista sosionomiksi opiskelu käytännössä on?
Suurin osa sosionomitutkinnon monimuotototeutuksesta on ollut etäopetusta. Se on sopinut minulle pitkän koulumatkani vuoksi loistavasti. Opintojaksojen webinaareilla olemme saaneet kuulla ammattitaitoisten opettajien mielenkiintoisia luentoja, keskustella havainnoistamme ja kokemuksistamme sekä harjoitella ohjaamista ja vuorovaikutusta etäyhteyksin. Webinaareilla on ollut sopivassa suhteessa luento-osuuksia sekä osallistavia tehtäviä, joissa teoriaa on tuotu käytäntöön. Useilla opintojaksoilla saimme ennakkotehtäviä, kuten artikkeleita ja ajankohtaisia videoita erilaisista sosiaalialan teemoista.
Lähiopetuskertoja on ollut pitkänmatkalaisen näkökulmasta sopivasti. Eri opintojaksojen lähiopetuspäivät oli suunniteltu mahtavasti niin, että Jyväskylän vierailut olivat sopivin väliajoin ja tunnit olivat peräkkäin tai peräkkäisinä päivinä. Lähiopetuksessa keskityimme entistä enemmän aktiiviseen vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä osuuksia valmiiksi sosionomiksi kasvamisessa.
Koen, että olen saanut opettajilta tukea opintojeni edetessä ja opettajat ovat huomioineet upeasti meidän ryhmämme jokaisen opiskelijan erilaiset lähtökohdat. Olen aina saanut apua esimerkiksi oppimistehtävistä nousseisiin kysymyksiin, ja oman elämän myllerryksissä on löytynyt myös joustoa ja ymmärrystä. Opettajia on ollut helppo lähestyä tällaisissa asioissa.
Kertoisitko harjoitteluistasi?
Sosionomiopinnoissani oli yhteensä neljä harjoittelua. Varhaiskasvatussuuntautumiseni vuoksi harjoitteluni painottuivat pääasiassa varhaiskasvatuksen erilaisille kentille, mutta sain aiempaan osaamiseeni paljon uutta perspektiiviä erilaisista harjoittelupaikoistani. Kaksi ensimmäistä harjoitteluani suoritin päiväkodeissa, kolmannen Kauhajoen lapsiperheiden palvelussa Perheohjaamossa ja viimeisen Kauhajoen perhepäivähoidon ohjaajan kanssa. Kokonaisuudessaan harjoittelut antoivat laajan perspektiivin varhaiskasvatuksen eri toimijoihin omassa asuinkunnassani. Parasta harjoitteluissa on se, että voi lähteä tutustumaan johonkin itselle aivan uuteen maailmaan.
Mikä on parasta ja haastavinta opinnoissasi?
Opiskeluaikani Jamkissa on kokonaisuudessaan ollut minulle suuri voimavara ja turvallinen jatkumo elämässäni. Kun elämä on heittänyt eteen haasteita ja muutoksia, opiskelu on auttanut minua maadoittumaan ja tuonut turvaa sekä tervettä, muuta ajateltavaa. Välillä eri opintojaksoilla on ollut hieman haastavia tai työläitä tehtäväkokonaisuuksia, mutta niistä ollaan aina selvitty yhdessä oman ryhmän opiskelijoiden vertaistuen avulla. Oman opiskelijaryhmäni vertaistuki on ollut kullanarvoista. Sosionomiopinnot ovat olleet hyvin monipuoliset ja niistä on saanut paljon valmiuksia työelämään.
Opintojeni alussa ajattelin, että työskentelen täyspäiväisesti koko opintojeni ajan. Ensimmäinen opiskeluvuoteni oli haastavin juuri tämän vuoksi, ja päätinkin keventää arkeani toisen opiskeluvuoden alkaessa. Päätös oli juuri oikea, ja olen iloinen, että olen saanut suunnata fokukseni täysin opiskeluun. Olen ehtinyt opintojeni aikana tekemään juuri sopivasti töitä sijaisena esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja lastensuojelun sijaishuollossa. Lukujärjestykset on julkaistu aina hyvissä ajoin koko lukukaudeksi kerrallaan, joten arkeen on ollut helppo suunnitella myös mahdollisia työpäiviä lisätienestiksi.
Mikä sinusta tulee ”isona”?
Valmistumiseni jälkeen jatkan työskentelyä oman kuntani etsivässä nuorisotyössä. Työssäni saan ammentaa jatkuvasti sosionomiopintojeni antia, oppia uutta sekä kohdata upeita nuoria ja ammattilaisia. Varhaiskasvatusosaamistani saatan kerryttää vielä lisää opiskelemalla esimerkiksi varhaiserityispedagogiikkaa tai lastenpsykologiaa, mutta aika näyttää, mihin tieni kulkee. Nyt aion nauttia täydellä teholla viimeisistä hetkistäni Jamkin sosionomiopiskelijana
