Vesa Kuhanen, opinto-ohjaaja, koulutuksen kehittämispalvelut
Minulla on kasvatustieteilijän tausta. Opiskelin Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikkaa pääaineenani, sivuaineina kasvatustieteitä, psykologiaa, markkinointia ja koulutusteknologiaa. Erikoistuin opinnoissani vammaistyöhön ja erityiskasvatukseen.
Opettajasta ohjaajaksi
Tulin Jamkiin alun perin opetustehtäviin äitiysloman sijaiseksi vuonna 2002. Olin tuolloin palaamassa Afrikasta edellisestä työstäni inklusiivisen koulun kehittämisen nuorena kehitysmaa-asiantuntija na takaisin Suomeen. Yliopistoaikainen opiskelukaverini oli Jamkissa töissä ja laitoin hänelle viestiä, olisiko Jamkissa sopivia töitä tarjolla. Hauska sattuma, että kaverini olikin jäämässä itse äitiyslomalle ja pääsin hänen sijaisekseen.
Aloitin Jamk-urani sivutoimisena tuntiopettajana sosiaali- ja terveysalalla, erityiskasvatuksen ja vammaistyön sosionomi amk-tutkinnossa. Minulla oli jo yliopisto-opinnoistani valmiina pedagoginen pätevyys. Sivutoimisen tuntiopettajan tehtävän ohella toimin myös ammatillisen opettajakorkeakoulun avoimen ammattikorkeakoulun suunnittelijan tehtävässä puoli vuotta syksyllä 2002. Sen jälkeen toimin päätoimisena tuntiopettajana vuonna 2003 ja myöhemmin lehtorina vuodesta 2004 alkaen.
Minua on aina kiinnostanut ohjaustyö. Toimin opetustyössäkin opettajatutorina heti alusta asti eli minulla oli oma ohjattava ryhmä lukuvuosittain. Pidin kovasti sekä ryhmän että yksilöiden ohjaamisesta, mutta myös opetustyöstä.
Aloitin ammatillisessa opettajakorkeakoulussamme opo-opinnot vuonna 2006 kolmannella yrittämällä. Kahdessa ensimmäisessä haussa eivät työkokemuspisteeni vielä riittäneet sisäänpääsyyn, sillä opettajatutorin tehtäviä ei katsottu tuolloin ohjaustehtäväksi. Lähellä oli, ettei tieni opoksi katkennut heti alkumetreillä, sillä olin päättänyt kolmannen hakukertani olevan viimeinen.
Tein ohjaukseen liittyviä lisäkoulutuksia ja lopulta opo-koulutuksen portit aukenivat. Opo-opinnot eivät ajoittuneet ehkä ihan ideaaliin elämäntilanteeseen , kun pikkulapsiarjen, talon remontoinnin ja opetustyön ohessa yritin saada opo-opintojen palapeliä tehdyksi.
Ammattikorkeakoulumme saadessa ensimmäiset opinto-ohjaajat vuonna 2009 tiesin heti, että tulen hakemaan opon tehtävää. Sain hyvinvointiyksikön opon paikan, enkä ole katunut tätä uravalintaani hetkeäkään.
Opon tehtävien lisäksi iloa yrittäjyydestä
Vaikka sainkin työpaikan opinto-ohjaajana 2009, en kuitenkaan ole koskaan tehnyt pelkästään opon työtä. Opon tehtäviä on ollut työstäni noin 75 prosenttia ja 25 prosenttia on koostunut vähän vaihdellen yrittäjyyskasvatuksesta, opetustehtävistä ja ohjaukseen ja hyvinvointiin liittyvästä hanketyöstä. Nämä ovat tarjonneet hyvää vastapainoa ja mittasuhteita opon työlle, jossa monesti ollaan tekemisessä opiskelijoita kohdanneiden haasteiden, huolien sekä tuentarpeiden kanssa.
Yrittäjyys on ollut ohjaustyön lisäksi yksi lempialoistani. Kotitaustani on sytyttänyt sisäisen yrittäjyyden palon. Olen kotoisin pienestä pitäjästä ja viettänyt aikaa maatilalla, vahvasti tekemisen ja alkutuotannon parissa, vielä nytkin metsäkiinteistöä hoitaen. Koen iloa, että yrittäjyys on saanut Jamkissa kulkea mukanani. Olen saanut vuosien aikana muun muassa opettaa yrittäjyyttä sekä toimia yrittäjyyskoordinaattorina ja valmentajana yrityshautomossa. Olen perustanut opiskelijoiden kanssa osuuskunnan ja hallinnoinut sitä yhteistyössä. Yrittäjyys näkyy työssäni vahvana tekemisen eetoksena; innostun edelleen helposti ja olen pyrkinyt olemaan avoin uuden edessä.
Nautin työni sopivasta vapaus-asteesta. Voin johtaa itse ajankäyttöäni ja tehtävien priorisointia yhdessä ensihenkilöideni kanssa sekä tehdä ohjaustyön vastapainona monenlaisia muita työtehtäviä. Opiskelijoiden ohjauksen tarve on kasvanut koko ajan, ja tulevaisuudessa hallinnollisen uudistuksen myötä saatan keskittyä ohjaustyöhön täysipäiväisesti.
Pidän tärkeänä muiden Jamkin opojen kollegiaalista tukea. Opon työ on siinä mielessä ristiriitaista, että vaikka se on sosiaalista työtä opiskelijoiden kanssa, niin työntekijänä se on melko yksinäistä. Arvostan paljon sitä työnohjauksellista henkeä, mikä meillä muiden opojen ja yksikön opetutoreiden kanssa on.
Kartturina opiskelijoille
Opona saan usein kuulla opiskelija-arjen vaikeita elämäntilanteita ja -kulkua, mutta yleisesti ottaen minulla on vain positiivista sanottavaa opiskelijatyöstä. Parasta työssäni ovat ehdottomasti opiskelijat. Keskustelemme usein opiskelijan elämäntilanteesta kokonaisvaltaisesti ja autan häntä jäsentämään ja puntaroimaan erilaisia vaihtoehtoja. Toimin ikään kuin kartturina avustamassa ja nuotittamassa mahdollisuuksia. On palkitsevaa, kun löydämme opiskelijan kanssa työkaluja ja suuntaa tapaamisissamme.
Sympatiseeraan aikuisopiskelijoita, kun he ruuhkavuosien keskellä ja palkkatyön puristuksessa yrittävät sovitella opintojaan muuhun elämään. Omista kokemuksistani voin ammentaa ohjauksellista näkökulmaa myös aikuisopiskelijoille. Samoin kiinnostukseni opetustyötä, pedagogiikkaa ja opiskelijoiden arkea kohtaan antaa minulle laajemmat silmälasit ohjaustyöhön. Pelkästään opon vinkkelistä katsoen näkökulma voi pahimmillaan jäädä liian kapeaksi, mutta peilatessani ohjausta opetustyön kautta saan uudenlaista ajattelutapa ja mittasuhteita. Ohjaustyö on pedagogista työtä.
