Olen Samu Kauppila, 30-vuotias fysioterapeutti ja futiksen parissa toimiva fysiikkavalmentaja. Olen työskennellyt pitkään vuoropäivin jalkapalloseuroissa ja urheilufysioterapian vastaanottotöiden parissa. Työskentelen FC Hongan naisten Kansallisen Liigan joukkueen fysiikkavalmentajana ja fysioterapeuttina, sekä miesten Futsalmaajoukkueen fysioterapeuttina. Ensi vuoden alusta siirryn työskentelemään fysio-ja valmennustehtäviin jalkapalloilun pariin Ruotsiin.
Mikä sinut sai hakeutumaan tähän Jamkin Master-ohjelmaan?
Ensisijassa kansainvälistyminen ja tutkinnon laajentaminen ja syvällistäminen. Olin selaillut työmahdollisuuksia jalkapalloilun parista ulkomailta jo pitkään, mutta koin, ettei pohjakoulutukseni riittänyt moniinkaan hakemuksiin. Koen myös, että ohjelma oli hyvä lisä laventamaan kriittisessä mielessä suhtautumistani alaan ja sen käytäntöihin.
Kuinka opetus oli toteutettu ja kauan siihen kului aikaa?
Opintoni kestivät kolme vuotta ja suoritin opiskelun oman työni ohessa. Alkuvaiheessa läsnäololuentoja oli enemmän, usein kerran, kaksi kertaa viikossa, mutta loppua kohti opinnoissa oli enemmän tilaa omille ja vapaavalintaisille ratkaisuille. Pidin siitä, että kansainvälisiä kongresseja oli sisällytetty moniin opintokokonaisuuksiin, ja opiskelu oli projektinomaista monessa vaiheessa. Maisterintyö oli suuri osa opinnoistani.
Minkälainen ryhmänne oli?
Ryhmäämme oli pieni ja kompakti, ja siihen kuului alun perin noin 10 suomalaista, jonka lisäksi mukana oli muutama ulkomailta opiskelemaan tullut.
Mikä on koulutuksen antama lisäarvo työssäsi?
Tutkimustietoon ja sen käsittelyyn liittyvä osaamiseni ennen ja jälkeen koulutuksen ovat kuin yö ja päivä, mikä on ollut erittäin oleellinen lisäarvo. Olen luottavaisempi suhtautumisessani alalla näkyviin ilmiöihin ja trendeihin, ja osaan paremmin etsiä informaatiota arjen valintoihini. Englanninkielellä opiskelu antoi merkittävästi varmuutta ilmaista itseä työssä ja työhön liittyvissä projekteissa Suomessa ja maailmalla. Ulkomailla tunnustettu maisterintutkinto taas antoi toivotun kilpailuedun työnhakuun ulkomaille, sekä mahdollisuuden jatkaa halutessa PhD-opintoihin myöhemmin.
Kenelle suosittelisit koulutusta?
Kansainvälisestä urheilufysioterapeutin urasta haaveilevalle, tutkijanuraa miettivälle tai alan tutkimisesta kiinnostuneelle ja henkilöille, joilla on paloa kehittää alaa, sekä itseään ammattilaisena.
Mikä oli opiskelussa antoisinta, entä haastavinta?
Verkostoituminen muiden samoissa alan tehtävissä työskentelevien kanssa oli antoisaa. Maisterintyötäni pääsin esittelemään alan seminaareissa ja alan kansainvälisissä lehdissä ja lähteissä, joka oli mahtavaa. Haastavinta varmasti oli oman kalenterin muovaaminen opintojen ja työnteon mahdollistamiseksi. Tutkintoa ei saanut missään nimessä ilmaiseksi, ja välillä vaadittiin itsensä ylikuormittamista, mutta mielestäni työmäärä ei missään vaiheessa mennyt opintojen puolesta epäinhimilliseksi.
