“Kahden käden sormet riittävät”, Mirja Immonen laskee jäljellä olevia työpäiviään syksyllä 2023.
Vähän yli kolmekymmentä vuotta aiemmin Immonen oli tuore maisteri, ja opiskeli erikoislääkintävoimistelijan tutkintoa ja opettajaopintoja Keski-Suomen sairaanhoito-oppilaitoksessa.
“Kävin oppituntien välissä kysymässä rehtorilta, olisiko töitä. Silloin oli pulaa pätevistä opettajista, joten sain jäädä taloon. Se oli jännittävä syksy, kun siirryin käytännössä suoraan opiskelijasta opettajaksi”, hän muistelee.
Oppilaitos sijaitsi Kyllönmäellä, mutta fysio- ja toimintaterapian koulutus toimi siihen aikaan Jyväskylän keskustassa, Vapaudenkadulla. Immonen jakoi työhuoneen kahden toimintaterapiaopettajan kanssa.
“Opettajan työnkuva rakentui täysin opetuksen ympärille. Ei ollut kokouksia ja kehitysprojekteja, tietokoneista puhumattakaan, vaan kalvoja piirrettiin. Opettaja haali tarvittavan tiedon ja muokkasi sen sopivaan muotoon opiskelijoille tarjoiltavaksi”.
Isojen muutosten vuosikymmenet
Mirja Immosen ura opettajana jäi suhteellisen lyhyeksi, kun jo parin vuoden kuluttua sijaisuuden kautta avautuneet päällikkö- ja esihenkilötehtävät veivät mennessään ja vakinaistuivat. Samaan aikaan organisaatio ympärillä kävi läpi monta muutosta vain yhden vuosikymmenen aikana.
“90-luvun puolivälissä nimi muuttui Jyväskylän terveydenhuolto-oppilaitokseksi ja hyvin pian sen perään Jyväskylän sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitokseksi. 1996 aloitettiin kokeiluammattikorkeakouluna ja vuotta myöhemmin vakinaisena ammattikorkeakouluna”.
Myöskään opetuksen sisältö ei ole säilynyt muuttumattomana. Kuntoutus on elänyt, kehittynyt ja uudistunut. Sotainvalidien kuntoutuksesta on tultu nykyaikaiseen, moniammatilliseen ja ennaltaehkäisevään työhön, jossa ammattilaisen tehtävä on auttaa asiakasta hyvän arjen rakentamisessa.
“Kuntoutuja on tullut aktiiviseksi ja keskiöön. Kuntoutusprosessia ajatellaan asiakaslähtöisestä näkökulmasta, ennaltaehkäisevästi ja yksilöllisesti. Toisaalta kuntoutuksen merkitys ymmärretään myös yhteiskunnallisena asiana.”
Immosen mukaan vielä 90- ja 2000-luvuilla niin kuntoutuksessa kuin sen opetuksessakin toimittiin ammattikunnittain - niin sanotusti omilla tonteilla.
“Silloin edettiin vahvasti professioittain. Tottakai oli ymmärrys, että kuntoutus on todella laaja kokonaisuus, johon tarvitaan monien ammattien osaamista. Nämä kuitenkin olivat vielä toisistaan irrallisia putkia”, Immonen kuvailee.
Kuntoutuksen tutkimus ja kehitys kannattaa
Kuntoutusinstituutin perustaminen vuoden 2021 alusta, ja monialaisen kuntoutuksen nouseminen yhdeksi Jamkin vahvuusaloista olivat myös Immoselle merkittäviä hetkiä hänen urallaan.
“Instituuttina meihin kohdistuu vahva odotus ja luotto strategian toteuttamisesta ja toiminnan uudistamisesta. Myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopuoli nostettiin ihan uudelle tasolle, ja sen merkitys korostuu. Olemme olleet edelläkävijöitä tutkimusorganisaationa ja siitä saa olla ylpeä”.
Ja työnsarkaa on myös tulevaisuudessa.
Immonen muistuttaa, että kuntoutuksen ammattilaisten ja tutkijoiden ryhmä Suomessa on kohtuullisen pieni, joten tutkimattomia näkökulmia riittää. Tehdyn tutkimuksen viitteet ovat kuitenkin yksiselitteisiä, ja niitä kannattaa myös päätöksentekijöiden seurata.
“On aivan selvää näyttöä siitä, että kuntoutus on aina yhteiskunnallisesti kannattavaa. Se on yksilölle voimaannuttavaa, ja elämänlaatua ja hyvinvointia parantavaa. Siksi riittävien resurssien panostaminen kuntoutuksen kehittämiseen ja toteuttamiseen on ehdottomasti suositeltavaa”.
Uusi elämänvaihe: liikkuva ja lukeva mummi
Nyt kun päivätyöt Immosen osalta päättyvät, vapautuu hänelle uudella tavalla aikaa kalenterista. Tyhjäksi se ei kuitenkaan ole jäämässä, se vaikuttaa varmalta.
“Olen iloinen, että saan sellaisen pätkän elämässä, jossa voin vapaasti päättää päivien ohjelmasta. Lastenlasten kanssa puuhailua riittää, ja kenties päädyn vielä vaikkapa lukumummiksi alakoululaisille. Ihmisen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyvä tekeminen on lähellä sitä ydintä, minkä parissa työurankin olen tehnyt”, Immonen tuumaa ja jatkaa:
“Lisäksi kotimaan matkailu kiehtoo ja nähtävää riittää. Kesällä aloitin jo pyöräilemällä kotipaikkakunnan metsät läpi. Suomesta löytyy ihania paikkoja”.
