Hyvää tarkoittavat muurit – onko niitä?

Maahan muuttaneiden luokittelu omaksi liikkujien (ja kotoutujien) porukaksi rakentaa muuria kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisten välille. Muodostuu kahtiajako, jossa me terveysliikkujat ja he kotoutujat eivät mahdu samaan liikunnan sisäpiiriin. Kahtiajaolla osoitetaan tahattomasti, kuka on norminmukainen ja kuka poikkeava. Poikkeavan kontolle lankeaa kokemus toiseudesta. Tässä mennäänkin pieleen, sillä yksi liikunnan keskeinen sosiaalinen tavoite on yhteisen sisäryhmän ja kattoidentiteetin muodostuminen eri väestöryhmien välillä. Toiseutta ei siis luoda pelkästään rumilla puheilla ja katseilla liikuntapaikoilla ja pukuhuoneissa. Myös institutionaaliset puhetavat ja käytännöt tuottavat sitä. Nämä puhetavat valuvat pahimmillaan toimintatavoiksi käytännön työhön, jolloin liikuntapalveluiden asiakkaat jaotellaan joko tyypillisiksi tai epätyypillisiksi liikkujiksi.

Hyvää tarkoittava eriyttäminen voi johtaa myös väestöryhmien segregaatioon

Riskinä on, että yksilöä ei kohdata liikunnan kentällä ainutlaatuisena ihmisenä, vaan ryhmäkategorian ja siihen liittyvien stereotypioiden kautta. Ulkomaalaistaustaisuus ihmisen yhtenä ominaispiirteenä ei kerro oikeastaan mitään hänen suhteestaan liikuntaan. Ihminen on samaan aikaan paljon muutakin – erilaisten ominaisuuksien, identiteettien, tarpeiden ja resurssien kokonaisuus vaikuttaa liikunnan harrastamiseen tai vähäiseen liikkumiseen. Pahimmillaan päädytään siihen, että maahan muuttajille organisoidaan erillistä liikuntatoimintaa ottamatta selvää heidän omista tarpeistaan, toiveistaan ja reunaehdoistaan liikunnan harrastamiseen liittyen. Tuloksena muodostuu sosiaalista segregaatiota eli eri väestöryhmät liikkuvat omilla liikunnan kentillään.

Väärinymmärrysten välttämiseksi haluan painottaa, että erillisen liikuntatoiminnan järjestäminen ulkomaalaistaustaisille on arvokasta monestakin syystä: vertaissuhteet ulkomaalaistaustaisten välillä, yhdenvertaisuuden tukeminen positiivisella erityiskohtelulla, turvalliseksi koettu liikuntaympäristö, eri liikuntalajeihin tutustumiset ja liikunnan itseisarvo etunenässä. Olemme havainneet, että joissakin kunnissa alun perin maahan muuttaneille suunnattuihin liikuntaryhmiin on tullut mukaan kantaväestöä, jolloin erillisestä toiminnasta tulikin yhteistä. Tämä mielenkiintoinen havainto on osa meneillään olevaa tutkimustamme inklusiivisesta liikuntatoiminnasta.

Kotoutumisen kaksisuuntaisuus unohtuu

Maahan muuttaneille ensisijaisesti suunnatuilla ryhmillä ei voi kuitenkaan korvata liikuntaorganisaatioiden perustehtävää yhä moninaistuvimpien kohderyhmien tarpeiden huomioimisessa. Eikä organisaation moninaisuusosaaminen voi olla yhden tai muutaman hanketyöntekijän vastuulla, jotka pahimmillaan lähtevät pois kunnan tai järjestön monikulttuurisuushankkeen päättyessä. Valitettavan usein termi kotoutuminen ymmärretäänkin väärin tai oikeastaan puoliksi oikein. Se käsitetään vain maahan muuttaneiden ponnisteluiksi yhteiskuntaan sopeutumiseksi. Unohtuu kaksisuuntaisen kotoutumisen toinen puoli: yhteiskunnan rakenteissa ja toimintatavoissa tapahtuvat muutokset.

Kotoutumisen erityispalvelut ja yhdenvertaisuuden edistäminen – molempia tarvitaan

Kun puhutaan kotoutumisesta liikunnan avulla, olisi hyödyllistä viitata räätälöityihin erityispalveluihin niille kohderyhmille, jotka tarvitsevat tukea kotoutumiseen. Heitä voivat olla kotoutumisen alkuvaiheessa olevat maahan muuttaneet tai kulttuurisesti kaukaa tulevat ulkomaalaistaustaiset henkilöt. Monissa kunnissa onkin opetus- ja kulttuuriministeriön hanketuella järjestetty liikuntaa esimerkiksi kotoutumiskoulutusten yhteydessä. Tällöin saavutetaan sitä kohderyhmää, joka hyötyy liikunnasta kotoutumisen erityispalveluna. Heillä saattaa olla vaikeuksia osallistua yleisiin liikuntapalveluihin riittämättömän kielitaidon vuoksi. Lisäksi liikunnan kentän toimintatavat ja käytännöt voivat olla niin vieraita, että osallistuminen kaikille suunnattuun toimintaan ei ole kotoutumisen alkuvaiheessa mahdollista.

Viimeisimmässä tutkimuksessamme kysyin ulkomaalaistaustaisilta naisilta liikuntatoimintaan osallistumisen vaikutuksesta kotoutumiseen. Kysymys aiheutti joissakin haastateltavissa lievästi sanottuna yllättymistä, jopa närkästymistä. He olivat jo kotoutuneet Suomeen ja ärsyyntyivät hyvää tarkoittavan tutkijan lokeroinnista. Kotoutumisen alkuvaiheen jälkeen maahan muuttaneiden tulisi olla osa kaikille suunnattuja liikunnanedistämistoimenpiteitä, eikä heitä ole tarpeellista eriyttää omaksi asiakasryhmäkseen ulkomaalaistaustaisuuden perusteella.

Arviointiraportti: Monipuolistuva liikunta – erilaiset liikkujat

Hanna-Mari Peotta

Tutkija, Researcher

Likes, Likes

Hyvinvointi, School of Health and Social Studies

+358504325494

[email protected]