20-vuotias Venla Karttunen on pelannut pesäpalloa pikkutytöstä lähtien. Into pelaamiseen lähti kotoa. Venla on syntynyt ”pesisperheeseen” ja pihapelit olivat jo kuusivuotiaalle Venlalle hauskaa hupia. Lapsuuden parhaat muistot liittyvät pesisleireihin ja touhuihin yhteisöllisen lajin parissa.
Into pelaamiseen lähti kotoa
Venlaa on suitsutettu heti peliuran alkumetreiltä lähtien mm. seuraavilla sanoilla: ”Superlahjakas, ”pallosilmä”, ”haluaa oppia jatkuvasti uutta, joukkueessa pidetty ja myös arvostettu pelaaja”.
Tämä kausi päättyi Kirittärien osalta valitettavasti hieman liian lyhyeen, mutta kotijoukkojen kannustuksesta menestys ei ainakaan jäänyt kiinni. Kirittärien yhteisö on ottanut uuden upean Hippoksen stadionin omakseen ja joukkue on saanut pelata täysille katsomoille.
Kiihkeimpänä kautena pesäpallotreenejä voi olla paritkin päivässä, joten treenaamiseen menee helposti jopa kuusi tuntia päivässä. Treenien ja naisten Superpesisotteluiden ohella jyväskyläläisurheilijan arjen pitää kiireisenä myös meneillään olevat Jamkin sairaanhoitajaopinnot. Tie Lutakon kampukselle kulki lähihoitajaopintojen kautta.
”Olen tiennyt aina, että minusta ei ole toimistohommiin. Haluan tehdä konkreettisia asioita ja sairaanhoitajatyön sosiaalinen puoli kiehtoo”, Venla pohtii ammatinvalintaansa. Opinnot Venla on suunnitellut jaksottavansa neljään vuoteen. Erityisesti lasten hoitotyö kiinnostaa.
Työn ja opiskelun yhdistäminen on välillä raskasta
Venla myöntää, että työn ja opiskelun yhdistäminen on välillä raskasta: etenkin työharjoittelut kysyvät voimia.
”Silloin on tärkeintä pitää kiinni arjen rutiineista ja suunnitella päivä huolella niin, että myös levolle jää aikaa.”
Tulevaisuuttaan nuori nainen ei hirveästi vielä mieti. Mennään treeni, matsi ja opintoviikko kerrallaan.
