opiskelijatarina

Helvi löysi uuden tavan katsoa maailmaa vaihtamalla alaa

Teksti
Helvi Kupiainen

Hei, olen Helvi Kupiainen ja opiskelen konetekniikkaa Jamkissa toista vuotta monimuoto-toteutuksessa. Konetekniikan opinnot ovat avanneet minulle uuden kiinnostavan tavan katsoa maailmaa ja tarjonneet monia onnistumisen kokemuksia.

Helvi Kupiainen

Tekniikan ala pelotti, aivan turhaan!

Tieni konetekniikan opintoihin kulki pienen mutkan kautta. Lukion jälkeen opiskelin muotoilun AMK-tutkinnon, jonka loppupuoli hieman vesittyi. Ensin lupaava harjoittelupaikka peruuntui, mutta valmistuin sitä huolimatta. Sitten iski korona, minkä vuoksi olin työttömänä yli vuoden verran. Suoraan lukiosta ammattikorkeakouluun päässeenä minulla ei ollut juuri työkokemusta, joten uudelleen opiskelemaan lähteminen tuntui lopulta ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.

Olin kuitenkin saanut muotoilun työharjoittelussa vinkin: jos tähän päälle saan vielä jotain teknistä koulutusta, työnsaanti helpottuu huomattavasti. Pelkäsin hakea millekään tekniikan alalle, koska en ole koskaan ollut erityisen hyvä matemaattisissa aineissa. En edes kirjoittanut fysiikkaa tai matematiikkaa lukiossa!

Hakeuduin Jyväskylässä toimivaan Ohjaamo-palveluun (alle 30-vuotiaille suunnattu laaja-alainen palvelu, josta saa apua ja ohjausta eri elämänaloille) keskustelemaan omasta elämäntilanteesta ja opiskeluun liittyvistä ajatuksista. Heidän kauttansa pääsin opinto-ohjaajan juttusille, ja yhdessä tutkimme eri tekniikan aloja, niiden sisältöjä ja miten niihin haetaan. Peilasin sisältöjä omiin tavoitteisiini ja kohteeksi valikoitui konetekniikka.

Monimuoto-opiskelu oli alun perin kakkosvaihtoehtoni. Monimuotoon haettiin valintakurssin kautta, ja kurssilla käytiin matematiikan perusasiat. Lopuksi opiskelijavalinnat tehtiin valintakurssin loppukokeen perusteella. Monimuoto oli sikäli tuttu käsite, että olin edellisissä opinnoissa tutustunut muutamaan monimuoto-opiskelijaan ja olin heiltä kuullut, millaista opiskelu olisi.

Uusien opintojen puitteissa oppii taas uuden maailman”

Konetekniikan opinnoissa parasta on ollut huomata se, miten oma maailma laajenee. Muotoilun opinnoissa oppi tietynlaisen tavan katsoa ympäröivää maailmaa, ja esimerkiksi kehnot graafiset ratkaisut tuotepakkauksissa tai autojen mainosteippauksissa aiheuttivat irvistyksiä. Uusien opintojen puitteissa oppii taas uuden maailman. Tulee tietoiseksi asioista, joita ei ole ennen miettinyt ollenkaan, ja jää miettimään semmoisia asioita, kuten miten kaivurin kauha liikkuu ja miten se on mahdollisesti toteutettu. Kai se on osa myös sitä ammattiin kuuluvan ajattelun kehittymistä. Se on parasta! Heti kakkossijalla on onnistumisen ilo. Kun ratkaisee jonkun vaikean matemaattisen tehtävän ja hetken aikaa tuntee itsensä voittamattomaksi!

Opinnoissa eniten taistelen itseni johtamisen kanssa. On suunniteltava itselleen opiskelurutiini, löydettävä se itselle paras opiskelutapa, -keinot ja välineet ja sitten pidettävä kiinni niistä. Olen kova stressaamaan ja turhaudun myös helposti, joten tässä olen erityisen kovilla. Myös taukojen pitäminen unohtuu. Pitäisi yrittää muistaa tehdä välillä muutakin. Harrastuksia, kavereita ja liikuntaa ei saa unohtaa, vaikka tekemistä opiskeluissa ja töissä on yllin kyllin. 

Opinnoissa olin jo viime kesänä alan kesätöissä, vaikka yleensä ensimmäisen vuoden opiskelijoita ei oteta kesätöihin. Aiemman ammatin turvin pääsin yhteen isoon firmaan töihin Jamkin järjestämän rekrytointitapahtuman kautta. Työkokemusta on siis alkanut kertymään jo opintojen alusta lähtien!

Opiskelu on opettanut myös itsemyötätuntoa

Opinnot ovat antaneet itseluottamusta. Opintojen alussa pelotti, miten tulen selviämään, mutta tähän mennessä sekä keskiarvo että mielenterveys ovat pysyneet kohtuullisena. Pettymyksiä on tullut, mutta ei niin kovia, etteikö olisi uskaltanut yrittää uudelleen.

Opintojen myötä olen oppinut antamaan itselleni aikaa. Kiireessä ja paineessa tämä unohtuu. Monesti on käynyt niin, että jonkun kurssin asiat tuntuvat liian vaikeilta, tulee huono arvosana ja on pettynyt olo. Sitten samat asiat tulevat vastaan jollain toisella kurssilla toisen asian yhteydessä ja huomaakin osaavansa – tai se vaikealta tuntunut asia aukeaa täysin, ja ymmärtää, mistä on kyse.

Lisäksi olen oppinut sen, että on oltava itselleen rehellinen ja armollinen. On valikoitava mihin laittaa eniten resurssejaan ja myönnettävä, jos joku aihealue on niin vieras, ettei siihen ole paljoa annettavaa. Siinä kohtaa on tärkeää ottaa yhteyttä kurssikavereihin.
 

Terveisiä konetekniikan monimuoto-opintoja harkitseville

Monimuoto-opiskelusta puhutaan usein, että on rankkaa, kun on itse vetovastuussa ja on itse opetettava itseään, ja niinhän se on. Silti muistutan verkostoitumaan opintojen aikana! On niin paljon helpompaa työn ohella opiskella, kun voi jakaa kokemusta niiden kurssikavereiden kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Ei ole tarkoitus, että yksinään tahkotaan opintoja läpi. Siinä ei kestä pää.

Kannustan rohkeasti kokeilemaan konetekniikan opintoja! Ala ja opinnot sopivat uteliaille mielille. Haastetta riittää, mutta ei tämä mahdotonta touhua ole.

Helvi Kupiainen