artikkeli

Hei, mitä kuuluu?

Teksti
Kirsti Siekkinen

Nuorille on tärkeää, että elämässä on välittävä ja kuunteleva aikuinen läsnä. Kun nuorella on tunne, että voi itse vaikuttaa oman elämänsä kannalta merkityksellisiin asioihin, voidaan yleensä paremmin. Monella nuorella asiat ovat hyvin, mutta kolikolla on myös toinen puoli, kirjoittaa Kirsti Siekkinen.

Muutama vuosi sitten tuttu nuori kertoi, että heidän lukionsa ryhmänohjaajalla oli tapana aloittaa viikon ensimmäinen yhteinen tunti kysymällä nuorilta viikonlopun tapahtumista ja kuulumisista. Kysyin nuorelta, miten hän tai luokka sen koki. Nuori vastasi tyhjentävästi: ”Se ope oli ihan parasta, sitä kiinnosti meissä nuorissa muutkin kuin koenumerot.” Nuori jatkoi vielä, että luokkaan oli vähitellen muodostunut hyvin turvallinen ilmapiiri. Turvallinen ilmapiiri ilmeni niin, että asioita uskallettiin ottaa rohkeasti puheeksi ja varsin aroistakin asioista uskallettiin keskustella yhdessä.

Kuten yllä kerrotussa tarinassa ilmeni, nuoret kokevat tärkeäksi, että elämässä on välittävä, kuulumisista kiinnostunut aikuinen läsnä. Monella nuorella on onneksi perusasiat ihan hyvin. On koti, minne mennä opiskelupäivän jälkeen. Ystäviä, keille jakaa ajatuksia. Harrastuksia, joihin purkaa energiaa ja joista saa hyvää oloa. Opinnotkin sujuvat suunnitellulla tavalla. Elämänhallinta on mallillaan, mikä tukee nuoren hyvinvointia ja terveyttä. Jokaisella on joskus vaikeaa, mutta tasapainoinen arki ja tukiverkosto antavat voimavaroja vaikeuksien kohtaamiseen. Kun on tunne, että voi itse vaikuttaa oman elämänsä kannalta merkityksellisiin asioihin, voidaan yleensä paremmin. Mutta kolikolla on toinenkin puoli.

Nuoret kokevat tärkeäksi, että elämässä on välittävä, kuulumisista kiinnostunut aikuinen läsnä.

Pitäisikö olla huolissaan?

Nuoruuden terveydentila on ponnahduslauta tulevaan terveyteen ja toimintakykyyn. Professori Jussi Huttunen tuo artikkelissaan esille, että terveyttä voidaan sanoa elämän voimavaraksi, jota voidaan sekä kasvattaa että kuluttaa (Huttunen 2020). Terveyspääoman kerääminen lapsuudessa ja nuoruudessa vaikuttaa siihen, kuinka voimme myöhemmällä iällä. Onkin huolestuttavaa, että noin viidennes toisen asteen opiskelijanuorista kokee terveytensä syystä tai toisesta keskinkertaiseksi tai huonoksi (THL 2019). Koettu terveys on toki suuntaa antava mittari, mutta sen on katsottu ennustavan esimerkiksi toimintakykyä ja terveyspalvelujen käyttöä tulevaisuudessa.

Säännöllinen liikunnan harrastaminen on yksi keino vaalia terveyttä sekä ylläpitää ja kehittää toimintakykyä. Liikunnan avulla voidaan tukea muun muassa mielen hyvinvointia. Liikunnalla on myös vahva yhteys oppimisen edellytyksiin (Kantomaa ym. 2018). Noin viidennes nuorista liikkuu kuitenkin varsin vähän, ja jopa niin vähän, että selviytyminen keskiraskaiden ja raskaiden ammattien fyysisestä kuormituksesta on uhattuna jo varsin varhaisessa vaiheessa työuraa (Moilanen ja Vehviläinen 2019). Voidaankin kysyä, kuka sitten kääntää meitä kyljeltä toiselle, jos emme itse siihen syystä tai toisesta kykene?

Kyllä, itse ainakin olisin huolissaan.

Herkästi kuulevat ”elefantin korvat”

Miten tukea näitä nuoria? Vähän liikkuvilla tai arjen haasteiden parissa kamppailevilla nuorilla ei ole leimaa otsassa, joten on ymmärrettävää, että näiden nuorten tunnistaminen koetaan usein vaikeaksi. Tunnistamiseen tarvitaankin yhteistyötä, monta tarkkaavaista silmäparia ja erityisesti herkästi kuulevia korvia. Meistä jokainen voi olla se, joka tekee sen ensimmäisen puheeksi ottamisen aloitteen. Ottaakseen puheeksi liikunnan ja hyvinvoinnin asioita ei tarvitse olla terveydenhuollon tai liikunta-alan ammattilainen, vaan jokainen voi sen tehdä. Se on ennen kaikkea välittämistä.

Ottaakseen puheeksi liikunnan ja hyvinvoinnin asioita ei tarvitse olla terveydenhuollon tai liikunta-alan ammattilainen, vaan jokainen voi sen tehdä.

”Mitä kuuluu?”, ”Miten menee?”, ”Miten olet pärjäillyt?” Näillä kysymysesimerkeillä voi parhaassa tapauksessa auttaa arjen hallintaa ja hyvinvointia estäviä solmuja aukeamaan. Tärkein tulee kuitenkin vasta tämän jälkeen ja siihen tarvitaankin ”elefantin korvia”. Dalai Lama on sanonut: ”Kun puhut, toistat vain mitä tiedät. Mutta kun kuuntelet, saatat oppia jotain uutta”. Jos nuoren kertomista asioista nousee tunne, että asiat eivät taida olla aivan mallillaan, on hyvä pitää mielessä, että joskus on parempi ohjata nuori ammattilaisen luo. Toimiva tukiverkosto ja sen käytäntöjen tunteminen on tärkeää jokaiselle nuoren kanssa työskentelevälle. Välitetään ja ei jätetä yksin. Erityisesti nyt, kun koronan vuoksi emme voi olla kasvotusten tekemisissä entiseen malliin, on tärkeää antaa aikaa välillä kuulumisten vaihdolle. Miten hyvältä se itsestäkin tuntuu, että on joku, joka välittää. Se ”joku”, joka voit olla myös sinä, voi olla nuorelle se ratkaiseva henkilö. 

Tukea ja toimintaa on jo tarjolla, mutta lisää tarvitaan

Toisen asteen oppilaitoksissa on yhä enenevässä määrin kiinnitetty huomiota vähän liikkuviin opiskelijoihin tai opiskelijoihin, joilla on pulmia elää hyvinvointia tukevaa arkea. Nuorille on tarjottu muun muassa yksilöllistä liikunta- ja hyvinvointineuvontaa (Siekkinen ym. 2020). Liikunta- ja hyvinvointineuvonnan tavoitteena on tukea nuorta oivaltamaan, että pienilläkin käyttäytymisen muutoksilla voi itse vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin sekä kohentaa opiskelukykyä ja työelämävalmiuksia.

Liikunta- ja hyvinvointineuvonnan tavoitteena on tukea nuorta oivaltamaan, että pienilläkin käyttäytymisen muutoksilla voi itse vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin sekä kohentaa opiskelukykyä ja työelämävalmiuksia.

Nämä kohtaamiset ovat palautteen perusteella olleet arvokkaita. Nuorille on löytynyt harrastuksia, liikuntataidot ovat kehittyneet, rohkeus liikkua ryhmässä on lisääntynyt, hukassa ollut arjen rytmi on löytynyt ja on oivallettu palautumisen merkitys jaksamiselle. Nämä ovat isoja asioita tulevaisuuden terveyspääoman kerryttämiselle. Tärkeimpänä työvälineenä näissä kohtaamisissa on ollut vuorovaikutus ja tilan antaminen nuorelle. Eräs liikuntaneuvonnassa käynyt nuori totesikin, että ”Parasta oli, kun aikuisella oli aikaa kuunnella”.

Tämän kaltaisen toiminnan toivoisi jatkuvan ja edelleen laajentuvan. Siihen tarvitaan resursseja, yhteistyötä ja tahtotilaa.

Lähteet

Huttunen, J. 2020. Mitä terveys on? Lääkärikirja Duodecim. Mitä terveys on? (terveyskirjasto.fi)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Kouluterveyskyselyn tuloksia.

Kantomaa, M., Syväoja, H., Sneck, S., Jaakkola, T., Pyhältö, K. & Tammelin, T. 2018. Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus tammikuu 2018. Raportit ja selvitykset 2018:1. Opetushallitus ja Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. 

Moilanen, N. & Vehviläinen, H. (toim.) 2019. Aktiivisuutta ja opiskelukykyä. Liikkuva opiskelu -kokeiluhankkeiden toteutus vuosina 2017–2019. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 373. Jyväskylä: Likes-tutkimuskeskus.

Siekkinen, K., Turunen, M. & Vehviläinen, H. 2020. ”Ikinä aiemmin liikunta ei ole tuntunut näin kivalta!” Selvitys liikunta- ja hyvinvointineuvonnasta Liikkuva opiskelu -hankkeissa. Likes.

Lisätietoja

Kirsti Siekkinen

Terveyden edistämisen asiantuntija, Health Promotion Specialist
Likes, Likes
Hyvinvointi, School of Health and Social Studies
+358503685250