TarMun keskeiset käsitteet
Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista hoitoa, kun kuolemaan johtava tai henkeä uhkaava sairaus aiheuttaa potilaalle monenlaista kärsimystä ja heikentää heidän elämänlaatuaan. Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon päämääränä on lievittää kipua ja muuta fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja henkistä kärsimystä sekä tarjota mahdollisimman hyvä elämänlaatu potilaalle ja hänen läheisilleen (Finne-Soveri et al. 2021).
Työhyvinvointi on yhdistelmä yksilön ja yhteisön hyvinvointia. Hoitoalalla ja erityisesti palliatiivisessa hoitotyössä on monia erityisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa työhyvinvointiin heikentävästi: potilaan ja läheisten surun kohtaaminen, jatkuva kuoleman läsnäolo ja koko hoitoalaa koskevat tekijät kuten resurssien vähyys ja kiire. Monet työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat kuitenkin yhteisiä eri toimialoille ja työtehtäville. Näiden vahvistaminen ja sitä kautta työhyvinvoinnin parantaminen on tämän projektin keskeinen tavoite.
Yhteiskehittäminen on osallistava, keskusteleva ja luova menetelmä tai toimintatapa, jonka tavoitteena on kehittää nykyistä toimintaa ja/tai löytää uusia ratkaisuja.
Palvelumuotoilu on muotoiluajatteluun perustuva osaamisala, joka on erikoistunut palvelujen, asiakas- ja työntekijäkokemusten sekä palveluliiketoiminnan ihmislähtöiseen kehittämiseen. Sen periaatteita ovat ihmiskeskeisyys, yhteiskehittäminen, monialaisuus, konkreettisuus, kokeileminen ja kokonaisvaltaisuus.
Työhyvinvointimuotoilu on muotoiluajattelun soveltamista yksilöiden ja työyhteisöjen työhyvinvoinnin kehittämiseen. Keskiössä ovat työntekijöiden ajatukset, toiveet ja tarpeet.
Työn merkityksellisyydellä tarkoitetaan, että oma työ tuntuu tekemisen arvoiselta ja itsessään arvokkaalta, ei pelkästään välineeltä palkan saamiseen (Martela, 2020).
Työn tuunaaminen tarkoittaa oman työn muokkaamista itselle mielekkäämmäksi. Se on arjen innovatiivisuutta ja rutiinien ravistelua nykyisessä työssä. Työn tuunaaminen haastaa perinteisen ajattelutavan, jossa työn kehittäminen on pelkästään työnantajan vastuulla. Tuunaaja ottaa itse aktiivisen roolin innostuksensa herättelyssä ja säilyttämisessä. Useimmissa työtehtävissä on mahdollista vaikuttaa ainakin jonkin verran esimerkiksi työn sisältöön tai työtapoihin. Tarkoitus ei ole muuttaa työtä sinänsä, vaan muokata työtehtävien osia tai omaksua uusi näkökulma työntekoon. Työn tuunaamisen avulla voidaan sujuvoittaa arjen työtä, lisätä työn imua ja vahvistaa työssä jaksamista ja myönteisiä voimavaroja. (Hakanen 2020)
Tarinallinen lähestymistapa tarkoittaa näkökulmaa, jossa ihminen nähdään ajallisena olentona, jonka kulloinenkin nykyhetki on ladattu sekä henkilöhistoriallisella menneisyydellä että ennakoidulla tulevaisuudella (Hänninen 1999). Elämä on tarina ja elämän merkityksellisyys syntyy yksilöllisenä subjektiivisena kokemuksena. Tarina toimii henkilökohtaisen identiteettimme pohjana, ja siihen punoutuvat yksi kerrallaan erilaiset elämäntapahtumat. Aaltonen siteeraa sanontaa, että ulkopuolinen ei voi sanoa ”miten olet vasta tässä”, koska hän ei voi tietää, miten pitkän matkan toinen on joutunut kulkemaan. Jotta voit ymmärtää toista, sinun tulee kuulla hänen tarinansa (Aaltonen, Ahonen ja Sahimaa 2020).
Tarinallisuuden ja kerättävien tarinoiden avulla voidaan syventää ymmärrystä työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Yksittäisistä tarinoista kootaan teemoja, joita työstetään yhdessä työhyvinvoinnin kehittämiseksi.
Palliatiivisen hoidon työntekijöiltä kerättävien tarinoiden tarkoituksena on tunnistaa ja syventää ymmärrystä työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä . Asiakkaiden kokemukselliset tarinat ovat tärkeitä mm. siksi, että työntekijöiden olisi hyvä saada kuulla tarinoita siitä, miten heidän työnsä on auttanut jonkun elämää. Merkitykselliset tarinat kantavat. Ne lohduttavat, antavat toivoa, siivittävät meidät tulevaisuuteen, muuttavat maailmaa (Aaltonen et al. 2020).