Yhteistoimintamalli - Ammattikorkeakoulu

Suomen kielen taito on vaatimus työllistymiselle suomalaisiin hoitotyön yksiköihin. Vieraan kieleen oppimiseen tarvitaan aikaa, ja ammatillisen kielen kehittymiseen usein erityistä hyvin suunniteltua tukea. Sasu-hankkeessa valmistuvia sairaanhoitajaopiskelijoita tuettiin ammatillisen suomen kielen kehittämiseen suunnitteluissa vertaistuellisissa työpajoissa. Näissä keskusteluryhminä toteutetuissa työpajoissa harjoiteltiin sairaanhoitajan työhön kuuluvia vuorovaikutustilanteita. Tapaamisia oli sekä koululla että verkossa koronasulkujen aikaan.  Monikulttuurikeskus Glorian suomen kieltä äidinkielenään puhuvia vapaaehtoisia, joilla on hoitotyön kokemusta, osallistui aktiivisesti tapaamisiin esittäen sairaanhoitajakollegoita, lääkäreitä tai omaisia. Keskusteluryhmien teemat vaihtelivat, teemat tulivat monesti ehdotuksina opiskelijoilta ja työyksiköiltä. Kaikki teemat liittyivät hoitotyöhön, joko potilaan kohtaamiseen eri tilanteissa, sairaanhoitajien keskinäiseen viestintään kuten raportointiin ja dokumentointiin, tai lääkärin kanssa toimimiseen. Eri teemojen yhteydessä käytettiin potilascase’ja ja samat case’t kulkivat mukana eri teemoissa. Opiskelijoita auttoi, kun samat asiat toistuivat koko ajan erilaisissa tilanteissa.  

Keskusteluryhmissä käytetty aineisto, kuten hoitotyön sanasto harjoiteltuun tilanteeseen liittyen, tallennettiin oppimisympäristöön, joka on myös jatkossa opiskelijoiden käytössä. Keskusteluryhmien tueksi kuvattiin myös videoita käsiteltävistä teemoista, ja nämä jäivät samoin opiskelijoiden käyttöön.  

Osa opiskelijoista osallistui myös erilaisiin Glorian järjestämiin tilaisuuksiin kuten ”tule puhumaan suomea”.  ”Feel good”- ja mittausviikolla opiskelijat pääsivät mittaamaan  Glorian kävijöiltä verenpainetta, verensokeria sekä happisaturaatiota. Samalla he pääsivät harjoittamaan suomenkieltä erilaisissa ohjaustilanteissa. 

Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti keskusteluryhmiin. Opiskelijoiden suullinen kommunikointi kehittyi huomattavasti. Yksi keskusteluryhmien haaste oli hyvin vaihteleva suomen kielen osaamisen taso, ja näin oli myös hankkeen päättyessä. Opiskelijoiden itseluottamus ja varmuus suomen kielen puhumisessa kasvoi näkyvästi, hankkeen loppuessa he aloittivat rohkeasti keskusteluja suomen kielellä mikä oli hankalaa hankkeen alussa. Alkuvaiheessa käytettiin englantia apukielenä keskusteluryhmissä, mutta suomea puhuttiin mahdollisimman paljon ja opiskelijoiden edistyessä vain vaikeasti ymmärrettäviä käsitteitä ja ilmaisuja selvennettiin englanniksi. 

Opiskelijat pääsivät harjoittelemaan ammattilista kieltä aidoissa vuorovaikutustilanteissa vapaehtoisten osallistujien kanssa. Vapaaehtoisten ja hankkeessa asiantuntijoina toimineiden opettajien kanssa harjoittelu loi turvallisen tilan harjoitella hoitoalaan liittyvää suomen kieltä ilman pelkoa, että potilaalle aiheutuisi mitään harmia heikon suomen kielen osaamisen vuoksi.  Vapaehtoisilla oli kokemusta työskentelystä vieraskielisten ja eri tavoin suomea puhuvia ihmisten kanssa. He osasivat käyttää kieltä opettavaisesti ja selkeästi mutta kuitenkin muistivat puhua ihan aidosti, niin että opiskelijat tutustuisivat työpaikoilla tapahtuvaan vuorovaikutukseen, sekä myös eri murteisiin ja arkisiin ilmaisuihin. Keskusteluryhmissä ei ollut hoitotyön aidon ympäristön kiirettä, opiskelijat saivat harjoitella rauhassa ja heillä oli myös aikaa pysähtyä hankalilta tuntuviin asioihin.  

Keskusteluryhmiä vetivät hankkeessa asiantuntijoina toimivat opettajat ja Glorian hanketyöntekijä. Heistä suurin osa puhui itse suomea toisena kielenä, joten he tarjosivat näin myös vertaistukea ja roolimalleja opiskelijoille.  He pystyvät jakamaan omia kokemuksiaan ja keinoja kielitaidon kehittämiseen.  Opiskelijoiden palaute keskusteluryhmistä oli hyvin myönteistä, ainoastaan aikataulujen yhteensovittaminen koettiin vaikeaksi. Opiskelijoiden mielestä toiminnan pitäisi jatkua koko koulutuksen ajan ja sitä pitäisi olla tarjolla kaikille vieraskielisille opiskelijoille.  

Hankkeeseen osallistuvissa yksiköissä harjoitelleet opiskelijat saivat hankkeen aikana monipuolista tukea ja ohjausta myös harjoittelukentillä. Opiskelijoille tarjottiin erityisesti henkilökohtaista tukea ammattikielen kehittämiseen harjoitteluissa. Tämä auttoi heitä rohkaistumaan suullisessa ja kirjallisessa ilmaisussa sekä ymmärtämään alan termejä ja käsitteitä paremmin suomeksi. Sen lisäksi monet hankkeeseen osallistuneet sairaanhoitajaopiskelijat suorittivat lääkelupatentit harjoittelun aikana. Heille tarjotulla suomenkielisiin ilmaisuihin keskittyvällä valmennustuella lääkelupatentteihin he suorittivat ne onnistuneesti. Lääkelupatentit ovat tärkeitä sairaanhoitajan työssä, sillä ne osoittavat lääkehoidon osaamisen ja vastuullisuuden, ja usein ne ovatkin ehtona sairaanhoitajan työsopimukselle. SaSU-hanke edisti näin hyvin käytännön tasolla opiskelijoiden ammatillista kehittymistä ja valmiuksia työelämään.